Tiedättehän, toisinaan jotkut hommat vaan lähtevät lapasesta. Viime kesänä meidän pohjakerroksessa olevaan takkahuoneeseen eksyi muurahainen. Muutaman päivän päästä pari sen kaveriakin. Kohta kahden ikkunan välistä panelointia pitkin kulki musta highway. Ikkunalaudoille ilmestyi ihmeellistä pientä valkoista mutua, kuin kiteitä. Myrkytin seinänvierustoja varmaan kolmella eri aineella. Ei vaikutusta. Suihkuttelin sisällä Raidia murkkuihin, ja se aina hetkellisesti vähensi ryysistä sisätiloihin. Syksyn tullen muurahaiset katosivat, mutta vain palatakseen keväällä takaisin.
Jälleennäkeminen ei ollut mitenkään riemuisa hetki. Raidiksi taisi mennä. Lopulta tein perusteellisen analyysin siitä, että murkut olivat keksineet tehdä pesänsä perustuksessa olevan halkeaman kautta sinne betonin sisään. Ilmoitin miähelle, että nyt pitää kaivaa se seinän vierustan hiekka auki ja katsoa mitä sieltä löytyy, samalla myrkyttää betonipinta ankaralla kädellä. Muutaman kerran ehdin tätä kainoa toivomusta esittää kunnes meni hermo. Yhtenä kauniina päivänä pari viikkoa sitten otin lapion käteeni ja kaivoin koko takkahuoneen seinustan auki reilun puolen metrin syvyydeltä. Löysin öbaut tsiljardi muurahaispesää, lajivalikoimaa oli aina kusiaisista lentomurkkuihin. Löysin siis asian ytimen. Miäs oli kauhuissaan, mitä sä nyt ton mahas kanssa menit tollain riehumaan! Hah, lapion kanssahan mä riehuin! Eikä tehnyt tiukkaakaan!
Kun tarpeeksi ketuttaa niin siitä tunteesta suorastaan nauttii...
Tämä pienimuotoinen protestiliikkeeni aikaansai sen, että seuraavana päivänä mies kaivoi lisää, syvemmältä, ja totesi että koko seinusta olisi hyvä avata koneella anturaan asti että pesistä varmasti päästään eroon ja laittaa samalla vaivalla sinne sokkelilevyt ja lisäeristestyroksit. No, sopi mulle. Se tiesi kauneimmassa kukassa olevan liljapenkkini menoa, mutta mitäs pienistä! Muurahaisista oli päästävä eroon!
 |
| Eräs nautti kaivuutöistä koko rahan edestä |
Lopputuloksena tästä kaikesta on se, että
koko talo on nyt kaivettu ympäriinsä auki, ainakin metrin leveydeltä, parin metrin syvyydeltä, anturaan asti. Mennyttä ovat kivetty kivituhkakulkukäytävä, suuri pionipenkki, yksi alppiruusu, yksi köynnösruusu, seinänvierustan saniaiset, kellarin ovenpielen tuoksuköynnöskuusama, kukkapenkkien kivetysreunat, pari ruusupuskaa, etupihan nurmikko ja meikäläisen mielenrauha. Ja ne muurahaispesät. Tilalle on tullut vesisateiden myötä hirveä mutavelli, mutta myös jotain hyvääkin: uutta kosteuseristystä, lämpöeristystä, salaojaputkea, sadevesikaivoa, uutta sorapatjaa, kivimursketta ja hirveän tyytyväinen miäs.
Se ei tosin ole uusi!
 |
| Ennen ja jälkeen... |
No, näinkin voi käydä. Onneksi kohta sataa jo lunta ja kaikki peittyy valkoiseen vaippaan. Sitä odotellessa...pidän vaikka verhot kiinni!
 |
Keittiön seinustan täyttö tehty...
|
 |
Takkahuoneen seinusta, mistä kaikki alkoi...tämäkin jo puoliksi täytetty...
|
 |
...ainoa, joka nauttii tästä mutavellistä...tulevaa endurokuskiainesta? Kumisaappaathan on ihan turha keksintö!
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti