Lauantaina iski akuutti tarve leipoa. Ekaa kertaa piitkään piiiiiiitkääään aikaan. Satoi, koti oli edellisenä päivänä siivottu, lapset leikkivät rauhassa ja tunnelma oli kotoisa. Täydellinen leivontapäivä siis. Lisäksi olin iltapäivällä lähdössä sairaalaan moikkaamaan uutta Kyllikki-tiimin jäsentä, pientä poikaa. Pitihän sen pojan äidille jotain syötävää viedä mukana, ettei näänny nälkään siellä sairaalan leivissä.
Onnistuin ensin epäonnistumaan, eli pilaamaan maailman "helpoimman leivonnaisen". Marenkirullan marenkiosuus näytti uunissa hyvältä mutta lätsähti sitten ulos uunista päästyään ja tarttui leivinpaperiin. Moniko tässäkin onnistuu epäonnistumaan, kysyn vaan.
Tein pikaisen muutoksen suunnitelmiin ja leivoin kääretorttupohjan. Se onnistuikin ihan ok. Väliin ängin sitten vadelmia, punaherukoita, vispattua kermaa ja rouhittuja Omar-karkkeja. Päälle vähän tomusokeria, ja se oli siinä.
Maistui toki leivontapäivänäkin, mutta etenkin yön yli kostuttuaan torttu oli täydellinen.
Pentikin omenakuppeja aloin kerätä 15 (herranjestas!) vuotta sitten, ylioppilaslahjaksi saaduilla lahjakorteilla. Vieläkin tykkään kupeista ja astiaston muista osista. Sopivat etenkin tähän omena-aikaan täydellisesti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti