Jotain merkillistä tapahtui pääkopassani viime vuoden aikana. Olen aina ollut kova tyttö syömään, ja kaikki on kelvannut mitä eteen on kannettu. Jos ei muuta hyvää meikäläisessä niin ruokahalu!!! Ilmeisesti kolmekymmentä ikävuotta on sellainen rajapyykki, että sen jälkeen tämä alkoi myös näkyä... Siihen asti ajattelin sokeasti, että syömispuoli jos mikä on meikäläisen elämässä ainakin kunnossa. Nyt on meno aivan toista; ohjelmistossa on kohtuullisuus, säännöllisyys ja terveellinen, itse tehty ruoka. Näillä raiteilla yritetään pysyä!
(Mikä tarkoittaa tosielämässä sitä, että kokonaisen suklaalevyn sijaan voinkin syödä vain puolikkaan, ateriavälit pysyvät säännöllisinä, ja että eineksistä meidän keittiöön vaeltavat lähinnä maksalaatikko ja luomuhernekeitto. Ja että ainakin Ylläksellä saa syödä pitsaa. Siis jos on hiihtänyt...)
 |
| Ruokaisat salaatit ovat todella NAM! |
Uutisointi lihan tehotuotannosta, eläinten elinolosuhteista, lihoihin pumpattavista ekstralitkuista, eläimille annettavista antibiooteista, kasvisten ja hedelmien torjunta-ainejäämistä, lannoitteiden ympäristövaikutuksista, lisäaineista elintarvikkeissa ja niiden terveysvaikutuksista ja kaukaisten maiden työntekijöiden työolosuhteista tai monikansallisten jättiyhtiöiden karusta riistomeiningistä saavuttivat kai sisälläni pikku hiljaa sellaisen lakipisteen, että rattaat pyörivät hiljaksiin uuteen asentoon. Ensin tuli epävarmuus: onko tätä oikeasti terveellistä syödä? Sitten tuli syyllisyys: teenkö tässä nyt omalle elimistölleni hallaa? Tai jollekin brasilialaiselle kahviplantaasityöntekijälle? Mietin, että miten voisin valita toisin ja ostaa vastaavanlaista ruokaa ihan hyvillä mielin ja hyvällä omallatunnolla. Siitä se sitten lähti. Ajatuksista tekoihin. Lopulta rattaat runksuttelivat sellaisille kierroksille, että aloin jopa kyseenalaistaa vanhan ruokavalioni terveellisyyttä. Söin paljon leipää, lihaa ja pastaa tai riisiä.Tarvittiin muutama virike. Ystäväni Martti
(se ihana jolle niitä keksejäkin leivoin) syö pitkälti kasvispainotteista ruokaa ja kannustaa muitakin siihen; ravitsevaa ja terveellistä! Marttojen salaatti- ja kasvislisäkekurssi aukaisi silmät ja makuhermot, miten monipuolista, helppoa ja hyvää! Ja edullista! Kuhmalahtelaiset ystävämme Tanja ja Kusti antoivat omalla hyötypuutarhallaan ja sen perinteisillä kasveilla innostavaa esimerkkiä ja jakoivat tarpeellisia vinkkejä. Lisäksi oma kasvimaa ja sieltä suhteellisen pienellä vaivalla saatavat herkut kannustivat "pienviljelyn" jatkamiseen. Ja sitä paitsi se on hauskaa! Kun itse kasvattaa, tietää ainakin mitä todella syö!
( Tai voisi syödä...koko kesän rakkaudella vaalimani porkkanat ja punajuuret nahistuivat kellarissa kahdessa viikossa...onneksi niitä ei nyt ollut enää jäljellä kovin paljoa!) Lisäksi tietysti Kyllikkien kesken puutarhan/kasvimaan hoidosta saadaan aikaan melkoiset kierrokset ja tohina kun vauhtiin päästään, salaattipussit ja siemenperunat vaihtavat omistajaa, omenia, vattuja ja mansikoita kerätään molempien talouksien tarpeisiin ja raparperin alkuja siirrellään talosta toiseen. Harrastustoimintaa parhaimmillaan!
 |
| Päivän ostokset. | |
|
|
|
Purettuani kauppakassin tänään keittiön työpöydälle, aloin oikein funtsimaan sen sisältöä. Voinko syödä kaiken hyvällä omallatunnolla? Joo, näin talviaikaan kyllä. Paitsi ananakset. Ja broitsupalat. Omia kanoja ei ole.
(Ja vaikka olisikin, kuka niitä raaskisi syödä???) Peltipurkkihedelmiin on pakko turvautua, koska tuoretta ei ole saatavilla. Tosin voisihan ananaksen jättää kokonaan syömättäkin ja ottaa vaikka pakastimesta mansikoita rahkan joukkoon. Terveellisempää, ekologisempaa ja juu, varmaan paremman makuistakin. Elämä on valintoja. Ehkä ensi kerralla jätän peltipurkit kauppaan? Tai ostan niitä vain joka toinen viikko?
Lähiruoan, reilunkaupan tuotteiden ja luomun suosija saa edelleenkin äkkiä jonkun "ekohipin" leiman otsaan.
(Hah, omat mummumme ja isomummumme vasta ekohippejä olivatkin, vaikkeivät sitä itse tienneetkään!!!) Ollaan sitten mitä ollaan, mutta mitä suuhunsa laittaa ja millaisella aikataululla on jokaisen oma asia. Silti omassa olossa tuntuva muutos on ehkä parasta mitä itselleen voi antaa, voin lämpimästi suositella! Jääkaapista on helppo aloittaa!
Jos muuten saat käsiisi uusimman Toivekoti&puutarha -lehden 3/2011, lukaise Katariina Sourin kolumni sivulta 64. Kata ja Kyllikit liputtavat tykkänään samojen asioiden puolesta!!!
Hei,
VastaaPoistalöysin kivan bloginne tällä viikolla jonkun muun blogin kautta:)
Havahduin tuohon puhtaan ruoan asiaan loppuvuodesta. Tai ainahan se on asiana ollut tärkeä, mutta nyt oli aika siirtyä ajatuksista tekoihin. Maaseudun tyttönä meillä on aina ollut omat perunat, porkkanat, sipulit yms. ja pakastin talvet täynnä metsän herkkuja, mutta se kaikki muu mitä itsellemme ja eritoten lapsillemme syötämme. Yksi iso herättäjä minulle on ollut Tyylisuuntauksia-blogin Jarna ja lähes tulkoon kaikki meillä onkin vaihtunut luomu-tuotteisiin. Tai ainakin maustamattomiin (eli vähemmän aromivahventeita ja e-kirjaimia) ja säilöntäaineettomiin. Kaikessa yritetään suosia lähiä tai luomua, esim maissimurot vaihtuivat suomalaisista viljoista tehtyyn luomuun. Keskimmäisen lapsen korvatulehduskierre meillä katkaistiin vuosi sitten vaihtamalla maito luomu-maitoon, korvalääkärimme kun uskoo homogenoidun maidon olevan suorassa yhteydessä lasten välikorvantulehduksiin, meillä ainakin auttoi, sen jälkeen ei ole ollut.
Aika aikaa vievää tuo kyllä aluksi on että löytää uudet tuotteet. Meillä asiaa helpottaa se että otimme tästä naapurin rouvan kanssa yhteisprojektin, kauppareissun jälkeen vinkkaamme uusista löydöistä (tai heti kaupasta kuvaviestillä:)) ja yhdessä tilataan luomu-lihaa pakastimeen.
Jään innolla seuraamaan blogianne!
Herätys on koettu myös täällä Puntarissa. Varmaankin noin vuosi sitten.
VastaaPoistaLuomua löytyy pöydästä mahd. paljon, samoin itse tehtyjä ruokia. Itse syön kouluruokaa ja lapset kerran päivässä päiväkodissa ns. teollisuusruokaa, joten muut sapuskat tahdonkin sitten pitkälti omien käsien kautta valmistuen. Kasvikset ovat saaneet painoarvoa, eikä edes mies valita.
Kun asuu pienellä paikkakunnalla, valinnan varaa ei kaupassa ole niin paljon. Onneksi meillä on hyvä kauppias, jolle voi vihjailla tuotteista, joita tykkäisi ostaa. Ja se ottaa ne valikoimiinsa. Välillä on kiva käydä isossa maailmassa isojen kauppojen valikoimia ihmettelemässä.
Mielenkiintoinen juttu tuo maito-korvatulehdus-yhteys. Oon pitkään miettinyt, että onko ihan huuhaata se, että luomumaito sopii esim. joillekin sellaisille, joille tavallinen maito ei. No, omakin kokemus on sellainen, että luomupiimää pystyn juomaan, mutta tavallisesta tulee järkky turvotus. Pakko kai siinä jotain vaikutusta on olla!
Tänään pistettiin ekat siemenet itämään kodinhoitohuoneen ikkunalle. Siinä syntymässä lähiruokaa parhaimmillaan.
Hanna, vinkkaile ihmeessä tännekin hyvistä luomutuotteista! Otamme vihjeet kiitollisuudella vastaan (ja ostoskoriimme!).
Tiina
Toi on selvästi joku virus, joka salakavalasti on alkanut levitä yhtä raivoisammin. Mulle ja vaimolle on käynyt nimittäin aika lailla samoin.
VastaaPoistaTähän asti olen töissä syönyt yleensä (jos ei ole eväitä mukana, useimmiten ei) jotain einesruokaa - Saarioisten pizzaa, lihapullat muusilla tai jotain sellaita. Muutama viikko sitten oli Hesarissa juttu, jossa kerrottiin, mitä kaikkea nimenomaan eineksiin laitetaan. Kanannahkaa, lehmän päästä jämäpaloja, siansorkkaa jne. No, sen jälkeen en ole einesruokaan enää koskenut, vaan siirryin töissä syömään salaatteja (tuoreista raaka-aineista) ja hedelmiä. Joskus ostan sämpylän tai pari, jos siltä tuntuu.
Muuttunut ruokavalio helpottaa sekä henkisesti että fyysisesti. Työpäivän jaksaa oikein mukavasti tuoreella ruoalla, ja kun hedelmiä syöneenä jättää kahvipullat ja -keksit väliin, ei vyökään kiristä. No joo, ei se ennenkään pahemmin kiristänyt, mutta kuitenkin.
Ainoa asia, mitä vielä kaipaan, ovat hyvät kasvisruokaohjeet. Sellaisia ei löydy - aina ne on vaan jotain tomaattimurskamössöjä, jotka eivät loppujen lopuksi maistu kuin riisi-kasvissotkulle. Että vinkki Kyllikeille, ohjeet kehiin!
t. Myllyojan ihmisveturi
Meilläkin tuo miehenköriläs veti aikoinaan paljon valmisruokia töissä, mutta totesi muutoksen varsin positiiviseksi kun aloin tehdä evääksi mukaan omia ihan perus arkipöperöitä. Nykyisin on muutaman kerran pakkoraossa syönyt Saarioisten eineksia ja todennut,että pari päivää jaksaa ja sitten rupeaa kroppa hyytymään. Nyttemmin ollaan vielä kevennetty eväsruokia huimasti ja sekin on ollut hyvä ratkaisu! Hiilihydraattien tuoma väsymys on väistetty sillä, että pastaa/riisi/perunaa on varsin maltillisesti ja yleensä vasta päivällisen yhteydessä.
VastaaPoistaHyvät kasvisruokaohjeet ovat totisesti kortilla. Itselläni on nyt muutama suosikki, intialainen kasviscurry ja itämainen linssikeitto, kasvissosekeitto sekä punajuurivuoka. Niistä voisi laittaa plokiin kyllä ohjetta ja kuvaa kun seuraavan kerran teen! :) Toi tomaattimurska on mulla nykyään jo melkein sellaisella inhokkilistalla, se kun tekee monesta ruuasta sellaista vetistä mössöä jos sen kanssa ei ole tosi tarkkana! Toisaalta kermaakaan ei viitsi hirveästi lutrata, vaikka se ihanaa makua antaakin...
Mukavaa kaimani Hanna että olet löytänyt sattumalta tänne maitolaiturin nurkille, toivottavasti viihdyt meidän höpinöiden parissa!!! :D
Halkomäestä; Hanna