Halkomäki : Ihania ihmisiä!

Syksyn pimeät illat ja päivien harmaus lehdettömien puiden ympärillä on laskeutunut tänne Halkomäkeenkin pikkuhiljaa. Rakastan niin tätä vuodenaikaa!!! Sadepäivinä on todella harmaata ja hämyistä, mutta kun aurinko paistaa, niin vähäkin keltainen väri hehkuu luonnossa mielettömän kauniina!

Tällä viikolla olen jaksanut iloita ihan kaikesta niin tositosi pienestäkin mukavasta. Nimittäin te IHANAT IHMISET olette piristäneet mun oloani niin monin eri tavoin! Olen saanut monet tsemppaavat tekstiviestit, ihanat sympatia&empatiapuhelut, muutaman vertaistukisähköpostin ja useita lämpöisiä halauksia ja kohtaamisia tuolla kylillä. Ja ystäviä on käynyt kyläilemässä kahvin ja kaurakeksien kanssa. Ja täällä plokissa teitä IHANIA on käynyt myös! Ja tiedättekö mitä? Ilmeisesti kaikki tämä on saanut aikaan sen, että mulla on ollut paras viikko aikoihin! JEE!!! Ei yhtään jalatonta päivää ja kolotuskin ihan kohtuullisissa mittakaavoissa. Yöllä tosin olen valvonut, mutta mitäpä siitä kun päivisin on saanut olla rauhaksiin. Kaikki alkoi viime viikon lopulla, kun adoptiosiskoni Miia ilmoitti, että hänen on nyt syytä tulla kyläilemään viikonlopuksi. Jo se, että sai seuraa oli kuin lottovoitto, mutta Miiapa nosti vielä mun joriinit penkeistä kellariin ja auttoi tekemättömissä pihahommissa! Lisäksi lauantaille oli kutsu ystävien uuteen kotiin saunomaan, ja olotila on niinkin hyvä että pystyin sinne ennakko-odotuksista huolimatta lähtemään. Ja olikin tosi kiva ilta; loistavaa seuraa, ruokaa, herkkuja ja rentoutumista saunassa ja ulkoporeissa. Kyllä teki ihmeitä! Ja tämän viikon kohokohtana on ollut Kyllikkien yhteinen reissu "ulkomaille Espooseen", ystävämme Viivin ja prinsessa Saimin luo. Iloinen jälleennäkeminen pitkästä aikaa, muksut pyörivät leikkiensä parissa ja me rupateltiin kuulumisia siinä herkuttelun ohessa. Pitkä automatkakin meni yllättävän hyvin kaikilta meiltä. Pikkutyttöjen mielestä matkan jännittävin osuus oli kehä I:n pitkä tunneli, mutta myös vastaan tulevien rekkojen määrä irrotti jatkuvan pulputuksen ja kiljahduksia takapenkillä. Se on meille maalaisille aina yhtä jännittävä paikka lähteä seikkailemaan kehä III:n sisäpuolelle...luojan kiitos navigaattori on keksitty!!!

Tänä viikonloppuna Aitoo on varmaan yksi Suomen hiljaisimmista kylistä. Nimittäin perinteinen Kirkastusjuhlien työntekijäristeily starttasi viideltä kolmen bussin voimin kohti Turkua. Puoli kylää on pari päivää pimeänä kun talkooväki ottaa ilon irti reissusta. Toivottavasti ei tule syysmyrskyä, nyt ainakin näyttää kelit hyvältä. Tiina voi joskus kertoa vähän tarkemmin muutamasta mukavasta myrskykokemuksesta kyseisellä reissulla ...heh heh...!!!  Tänä vuonna risteilyt jää meikäläiseltä väliin ja sen sijasta vietän rauhaisat sinkkupäivät ihan kotioloissa. T lähti juuri hirmuisen miehisen pakkaushärdellin ja pikaruokailun jälkeen kohti bussipysäkkiä. Turvallista matkaa vaan...  Illaksi on jääkaapissa varattuna patonkia erilaisilla täytteillä, salaattia, wokkia ja niitä ennen nautiskellaan piiiitkä sauna siiderin seurassa. Loppuillasta ajattelin viihdyttää itseäni Jane Austenin elokuvalla Ylpeys ja Ennakkoluulo. Huoh...se on vaan niin hyvä...ja ihana...legendaarinen! Tuli takkaan ja kynttilöitä palamaan, sohvalle viltin alle fiilistelemään.

Vielä ihanista ihmisistä puheen ollen, Kyllikit saivat aikaa sitten pari plokitunnustusta Ellikseltä ja Hannalta.Mä olen ihan kympillä unohtanut koko jutun, Tiina sentään tuossa aikaisemmin niihin vastailikin. Jospa minäkin nyt perjantain kunniaksi!

KOLME KYSYMYSTÄ ELLIKSELTÄ:

 

1. Mikä on lempivärisi?

Hirmu vaikea kysymys...kotona tykkään muutella värejä vuodenaikojen mukaan, vaatteissa taas ihan päivän fiiliksen mukaan. Tykkään siitä, että värit joko antavat energiaa tai rauhoittavat. Kovasti murretut sävyt eivät ehkä ole eniten mun makuuni. Punainen on kestolemppari, samoin syksyiset kirkkaat värit luonnossa.

2. Mikä on lempiruokasi?

Toinen vaikea kysymys, suorastaan ihan mahdoton!!! Mä kun rakastan ruokaa miltei kaikessa muodossa. Oikeastaan olisi helpompi vastata siihen, mistä en niin kovasti pidä: merenelävät, janssonin kiusaus ja sisäelinruuat. Maksalaatikko on tosin herkkua kyllä!

3. Mikä on paikka, jossa haluaisit käydä?
Viimeaikoina olen haaveillut Lapin vaellusreissusta Muotkatuntureille sekä matkasta Italiaan, Siennaan.

HURJA HANNALTA:KYMMENEN ASIAA MINUSTA

1. Kyllikkitohinoissa sivupersoonani on nimeltään Aune. Aune on touhukas häärääjä kyökin puolella, järjestää juhliin tarjoilut ja tekee polttopuut, lumityöt ja ihailee isomummoaan.

2. Nauruni kuulostaa siltä, kuin kiimainen riekko huutaisi tunturissa
    (Tämän määritelmän on antanut Rovaniemen opiskeluaikoina ystäväni Jiipee)

3. Väsyneenä vajoan noin viisivuotiaan tasolle! Sääliksi käy kanssaihmisiä silloin(kin)!

4. Jos saisin valita yhden artistin kotiini yhden illan iloksi, ottaisin Samuli Edelmannin.
     Hätätilanteessa kävisi myös Ketosen Antti!

5. Inhoan kovaäänisiä mopoja!

6. En ole koskaan juonut itseäni humalaan. "Hitaat silmät" saa yhdestä viinilasillisesta, se piisaa meikäläiselle!

7. Luen eniten keitto- ja leivontakirjoja. "Oikeista kirjoista" kiinnostavat useimmiten elämänkerrat.

8. Kaikkein rakkain harrastukseni on jänisjahti ja siihen liittyvä luonnossa kulkeminen. Ajokoiran puuttuessa se on nyt viime vuosina jäänyt tyystin paitsioon ja vaihtunut maastopyöräilyyn, suunnistukseen, sienestykseen ja marjastukseen. Hyviä lajeja nekin!

9. Levyhyllystäni löytyy kolme Sunrise Avenuen levyä  (...tiedän...ei saisi...)

10. Rakkain autoni on ollut mustikan sininen VW Polo -97, litraisella moottorilla varustettuna. Kerran Polokuski, aina Polokuski!

Leppoisaa viikonloppua täältä hämärtyvästä Halkomäestä!