Puntari: Raksahommia

Uskokaa tai älkää, meidän paja valmistuu joskus. Hitaasti mutta varmasti. Orja on käynyt lokakuussa tekemässä muun muassa valun leivinuunin ympärille ja kaivanut lattiasta ylimääräisen maa-aineksen pois. Sakke laittoi styroxit pajan ulkopuolelle ja tasoitteli maan.
Hommiahan on vielä tiedossa runsaasti. Täytyisi tehdä "kivijalka" eli tukkia nuo tolppien väliset osuudet jollain keinolla. Lattia on vasta mietinnässä, vaikka siihen on jo onneksi vanhoja lankkuja tiedossa (mökin puretusta lattiasta). Piippua ei tässä vaiheessa edes suunnitella muurattavaksi, vaikka leivinuuni olisi periaatteessa käyttökelpoinen.

Oma urakkani ikkunoiden kimpussa päättyi jo alkusyksystä ja siellä ne nyt ottavat vastaan ensimmäisen talvensa paikoillaan. Olen suosiolla jättäytynyt pois kaikista likaisista hommista ja aion kaivaa vanhan Puman remppatuulipukuni naftaliinista vasta sitten, kun sisähommat alkavat. Jos ne nyt joskus alkavat...Onneksi on tätä tiimiä ympärillä, että voi itse toimia työnjohtohommissa.

Ajatuksia pajan käytön suhteen on sinkoillut ilmassa. Kaverini Liisa ehdotti, että siellä kokoontuisi syksyisin salaseura kertomassa kummitusjuttuja ja istumassa iltaa. Latukahvion tilasi joku, sillä kunnan ladut kulkevat ihan pajan vierestä. Alunperin innostus pajan kunnostamiseen syntyi siitä, että Hanna ja äiti voisivat pitää siellä joskus akvarellitöidensä kesänäyttelyn. Nyt ajatuksissa on pyörinyt myös pajan ja pyöräilyn yhdistäminen tavalla tai toisella. Saas katsoa, mitä tästä kaikesta oikein syntyy. Ei välttämättä mitään.

Rakennushommien innoittamana Maire ja Saima ovat rakennelleet omia "majojaan" vanhoista tiilistä, kepeistä ja lehdistä pihassa. Syyssäät eivät ole juuri raksahommia suosineet. Saimaa ei onneksi kosteus haittaa, sillä löysin kirpparilta kahdella eurolla mainion kurahaalarin, jonka värikkyys saa aina hyvälle tuulelle. Jollain tavalla haalarista tulee mieleen 1990-luku ja Benetton...