Pikku-Kiiskille olen jutellut, että sitten kun se vähän tuosta kasvaa niin otetaan sellainen pikkuinen villakoira jos ei muuta karvakasaa saada hallituksessa läpi. Sieluni silmin näen jo naapurin Maijan vetämässä tuossa viereisellä pellolla muksuille jotain koirakoulua ja Kiiski pujottelee siellä keppejä sen meidän puudelin kanssa. Oih!
No, koiran puutetta paikkaamassa meillä on sellainen talutettava muovinen lehmä jostain 70-luvun lopulta. Ainoa pulma on vaan siinä, ettei Kiiski tahdo sitä talutella. Ei kiinnosta, ei huvita. Ei vaikka äippä kuinka ammuisi vieressä ja näyttäisi talutuksen mallia. Tänään kuitenkin tapahtui jotain edistyksellistä. Väänsin keittiössä perinteistä jauhelihakastiketta&perunoita -settiä ja Kiiski ronusi laatikoita tapansa mukaan. Yhtäkkiä kolina lakkasi ja huomasin pojan istuvan lattialla vanhan sauvasekottimeni vieressä. Ihastuksissaan taputteli ja silitteli sitä. Sitten nousi, otti johdon päästä pistokkeesta kiinni ja lähti vetämään perässään kohti eteistä. Meno tyssäsi kynnykseen. Kiiski palasi ja nosti kapistuksen kynnyksestä yli ja jatkoi matkaansa johto tiukassa otteessa. Kauhean kolinan piti mennessään. Kolme kertaa kiersi talon ympäri ja nosti jokaisella kierroksella kolmen kynnyksen yli. Välillä kyykistyi taputtelemaan ja ihastelemaan ja taas matka jatkui.
No hei, ihan koiranomistaja-ainesta! Kun nyt pari vuotta harjoittelee tuossa sauvasekottimella niin sitten voidaan laittaa koirahakemus vetämään. Sen ekan koiran nimeksi tulee varmaan Braun. Vaikka se onkin vähän vaikea lausua. Kotoisasti ehkä ihan vaan Rauni.
ihana:) lasten mielikuvitus on ihan huikeeta ja monesti parhaat leikit syntyykin ihan niillä itsekeksityillä jutuilla , kyllähän tuo koiran virkaa hyvin hoitaa :)
VastaaPoistaMä voin mielessäni kuvitella, kuinka nää kuvat kaivetaan esiin sitten kun Saku aikanaan voittaa Junior Master Chefin. "Hän oli kiinnostunut vatkaamisesta ja varhaisessa vaiheessa..."
VastaaPoistaTädin höpöliini!