Eilen taas juhlistettiin Suomen synttäreitä. Pöytään pellavatuuki, perinteistä savuporokeittoa ja jälkiruuaksi lakkakermahyydykettä. Sinivalkoisilla ruseteilla somistetut kuusenoksat pöytäkukiksi ja kynttilöillä viimeistelty juhlatunnelma. Oli paraatit ja punkut ja pulkka-ajelut ja ulkotulet. Linnanjuhlat säihkyivät uuden presidenttiparin isännöiminä. Ja mikä parasta, itse juhlakalu kimalteli häikäsevän kauniissa valkoisessa lumipeitteessä. Kyllä kelpasi juhlia vuoden tärkeintä ja arvokkainta juhlaa!!!
Nukkumaan mennessä lähetin lämpöiset ajatukseni pilven reunalle, Olavipapalle ja Hilkkamummulle, Toivopapalle ja Helenamummulle. Omille sankareilleni, Suomen puolustajille ja rakentajille. Legendaarisella Helenamummulla oli paljon legendaarisia juttuja historiasta kerrottavanaan, mutta sotahistoriasta vain muutama. Niistä ehkä parhaiten on Tiinalle ja minulle jäänyt mieleen juttu mummun lottavuosilta hevossairaalasta. Jaksoimme kerta toisensa jälkeen kuunnella tarinaa siitä, miten hevossairaalassa ruunattiin oreja. Näiden hevosten poistetut kivekset sitten valmistettiin liekitettynä herkkuruuaksi korkea-arvoisemmille sotilashenkilöille ja eläinlääkäreille. Lotat eivät niitä saaneet koskaan edes maistaakseen. Liekitetyt hevosenkivekset. Kuinka joku voi haluta syödä hevoselta munat? Oli siinä lapsen mielellä sulattelemista!
Ps. Viime vuonna juhlittiin itsenäisyyspäivää vähän toisenlaisin menoin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti