Mun mies oli viime yönä herännyt hyssyttelemään nuorimmaista, eikä ollut enää sen jälkeen saanut unta. Ja kun kerran ulkona oli niin hieno ilma, niin päätti miekkonen lähteä pihalle vähän kävelemään ja ottamaan valokuvia.
Mä en tietenkään uskonut tätä tarinaa aamulla, kun en ollut yöllä millään tasolla havainnut, että joku puuttuu vierestä. Ja oikeasti, jos vaihtoehtona on olla lämpöisessä untuvapeiton alla tai hiippailla täysikuun loisteessa reilussa 20 asteen pakkasessa, niin mulle valinta ei tuottais vaikeuksia.
Tällaisia fotoja sinne muistikortille oli sitten meidän pihapiiristä tallentunut :)
Upeat kuvat ja tähtitaivas! Mutta joo, kyllä minäkin jäisin untuvien alle vaakatasoon. Lsäksi mun toisinaan (yli)vilkas mielikuvitus pitäisi huolen siitä, etten ihan varmasti lähtisi yöllä yksin toikkaroimaan mihinkään... :))
VastaaPoistaMielikuvitus on "kiva" juttu, kummasti sitä alkaa omatkin nurkat pelottaa, kun päästää tietyn vaihteen silmään...
VastaaPoistaNyt on ollut kyllä sellainen viltti-glögi-neulomistyö-fiilis jo pitkään, että ulos ei oikein huvittais lähteä edes päivällä - saati sitten yöllä!