Kyllikit Jukolassa

Lauantaina starttasimme Pian kanssa Kuhmalahdelta kello seitsemältä kohti Rautajärveä, josta Transportterin kyytiin hyppäsivät ankkurimme Pauliina ja huoltaja-manageri-kuski-Hanna. Ajelimme läpi Päijät-Hämeen vehreiden maisemien vesisateen kiihtyessä. Koko ajan taivaalla näkyi mielestämme "kaistale selkeämpää" ja uskoimme vahvasti, että Virolahdella paistaa aurinko ja on helle. Olin pakannut oikein sandaalitkin mukaan, ettei varpaiden tarvitse hikoilla kuumuudessa. Turhaan.
Sadetta jatkui ja jatkui. Kiittelimme, että olimme liikkeellä autolla, joka pystyi tarvittaessa täyttämään myös pukuhuoneen, ravintolan ja hotellin tehtävät. Parin huoltoasemapysähdyksen ja reilun kolmen tunnin ajamisen jälkeen saavuimme Ravijoelle, Suomen suunnistuksen senhetkiseen polttopisteeseen.

Olimme ajoissa paikalla ja automme ohjattiin lähes eturiviin leirintäalueen läheisyyteen. Ensimmäisenä tietysti syötiin ja ihmeteltiin kisaoppaasta, millainen alue eteemme levittäytyy. Tankkauksen jälkeen lähdimme tutkimaan aluetta ja hakemaan kisamateriaalit toimistolta.
Salpa-Jukolassa kaikki tuntui toimivan hyvin. Kisakeskuksena toimi Harjun oppimiskeskus, jossa majailee myös 200 hevosta. Jukolan ajaksi hepat oli kärrätty muualle, ja maneeseihin ja muihin rakennuksiin oli sijoitettu mm. kauppoja, toimistoja ja ravintoloita.

Shoppailemassa ja sateensuojassa ennen kisaa...

Kävimme vähän shoppailemassa ja sade jatkui, jatkui, jatkui... Mietin, miten tarkenen odotella lähtöalueella ainakin puolituntia ennen starttia, jos vettä sataa ja ilma on kolea. Ostin Intersportista varmuuden vuoksi pitkähihaisen urheilupaidan, jonka pistin virallisen kisapaidan alle.
Sotilassoittokunta heitti hyvää settiä päälavalla ja joukkueemme tunnelma tiivistyi! Pari yhteisfotoa otettiin vielä ennen mun lähtöä emit-sisäänleimaukseen. Jaettiin viime hetken vinkkejä (kuten: "Jos edessä on iso hakkuuaukko, olet matkalla Venäjälle", tai "Ei ne rastit sieltä eteen juokse, jokainen täytyy itse löytää").
Sitten olikin mun aika kuoriutua sadevaatteista, pistää lenkkarit jalkaa ja huivi päähän ja kirmata verryttelemään. Ja kas, sadekin oli juuri sopivasti loppunut!

...Venlat valmiina lähtöön...

...ja starttipyssy paukkui...

...alussa hurja ylämäki ja siitä stadionin kautta kohti metsää...

Täytyy sanoa, että niin suurta liikunnan riemua tulee harvoin koettua, mitä lauantaina koin. Jännitys loppui siinä vaiheessa, kun asetuin lähtöön oman kartan alle. Ja kun juoksin viitoitettua reittiä kohti K-pistettä sanoin itselleni samat sanat, jotka Pia viime vuonna ekassa Jukolassa minulle sanoi: NAUTI!
Ja niin nautinkin. Keli oli tosi hyvä juoksemiseen ja rastit löytyivät helposti. Yhtään pummia ei tullut ja televisiorasteilla muistin vilkuttaa (varmuuden vuoksi). Maasto oli mukavaa ja hyvässä seurassa vaihdettiin kokemuksia aikaisemmista viesteistä, varusteista ja mokista.
Kolmanneksi viimeisellä rastilla päätin, että nyt hanat auki ja loppu niin kovaa kuin pääsee. Maalisuoralla jalat huusivat hoosiannaa, mutta sen ihanampaa tunnetta ei voi ollakaan! Sitten kartta eteenpäin Pialle, joka lähti viemään viestiä kakkososuudelle.

...Tiina ennen kisaa, oman osuuden jälkeen ja lopulta saunan raikkaana Lumenen Pikakaunistajat naamassa...

Maalialueella Hanna odotti kisajuoman kanssa. Riemuitsimme yhdessä siitä, että Äimälä-kokemus ei osunut tänne, vaan homma meni odotettua paljon paremmin. Hannan kanssa spekuloimme viestin mahdollista voittajaa, meidän sijoitusta, Pian loppuaikaa ja kaikkea muutakin. Ja syötiin salmiakkiaakkosia.
Tunnin päästä Pia saapui omalta reitiltään ja vapautti Pirkon radalle. Pirkko on meidän joukkueen raumalaisvahvistus, joka viime vuonna Kytäjän jälkeen sanoi legendaariset sanat "ei koskaan enää". Mutta niin vain saatiin taas Pirkko joukkueeseen!

...Tiina maalissa, Pauliina vasta haki kaupasta glukoosipastilleja omaa osuuttaan varten...

Sillä aikaa kun Pirkko hikoili radalla, minä ja Pia käytiin saunomassa mahtavassa telttasaunassa (jossa oli 5 kiuasta) ja peseytymässä.
Sitten pikaisen tankkauksen jälkeen palattiin vaihtoalueen kupeeseen seuraamaan, millaiselta tilanne joukkueemme kannalta vaikuttaa. Siinä vaiheessa Pauliina oli jo radalla ja toi meidät lopulta maaliin sijoituksella 765!!!

...Pauliina maalissa, Pia onnittelee ja Pirkko korkkaa jo kuoharia...

Pirkko kaivoi hilpeälle joukkueellemme kuohuviinilasit ja pullon, ja ilta-auringon valaistessa taivaan skoolasimme reippaalle joukkueellemme ja hyville huoltajillemme. Erittäin tärkeä lenkki meidän tiimissä oli Pirkon mies Pekka, joka hoiti paitsi video- ja valokuvauksen, osasi kellontarkasti laskea, koska kukakin meistä tulee vaihtoon!

Voittajien on helppo hymyillä!!! 

Kävimme vielä Hannan kanssa shoppailemassa ja ostin vihdoinkin oikeat suunnistuskengät, jotka pääsevät testaukseen keskiviikkona. Hanna shoppaili pari buffia, urheilujuomaa ja energiapatukoita. Ja pipon.
Sitten alettiin pohtia, pystyttäisimmekö teltat ja jäisimme yöksi Jukolaan, vai ajaisimmeko kotiin. Hannaa houkutti oma sänky ja itselläni tuli niin kova päänsärky, että aloin myös kannattaa kyseistä vaihtoehtoa. Pakkauduimme autoon yhdeksän jälkeen ja taas syötiin.
Alkoikin reissun kinkkisin tilanne, kun auto piti saada pois sateen pehmentämältä heinäpellolta. Viralliset ajourat olivat täyttä kuravelliä ja järjestäjät etsivät vaihtoehtoisia reittejä heinäpellon reunoista. Onneksi Hanna on tottunut kurittamaan autoja vaikeissa maastoissa meidän sienestysreissuilla, eikä transportteri jäänyt kiinni kuin yhden kerran. Siitä selvitittiin liikenteenohjaajien työntöavulla (jotka kertoivat, että siihen mennessä oli tullut työnnettyä n. 70 autoa...sääli heitä!).
Kotimatkalla kuuntelimme radiosta Jukolan viestin lähtöä ja ensimmäisen ja toisen osuuden tunnelmia. Kuusikko suhisi ja radiorasteilla oltiin fiiliksissä!
Kotiin päästiin yhden aikaan yöllä, väsyneinä mutta onnellisina.

Ja ensi vuonna kohti Vantaata ja Valio-Jukolaa!

Teksti: Tiina

Kuvat: Hanna

Halkomäki : Eväät naiset kartalla pitää!

Myös kinkku sopii tähän pannariin!

Toinen kesälomaviikko taittuu pikku hiljaa kohti viikonloppua täällä Halkomäessä. Aurinko paistelee, pieni tuulenvire puhaltelee ja ihminen alkaa hissukseen palautua elävien kirjoihin. Nizzan loma oli ihana pään nollaus heti kärkeen, rapia kolme päivää jumalaista ruokaa, maisemia, tunnelmaa ja matkaseurana paras mahdollinen Kyllikki. En sitten tiedä söinkö itseni niin tainnoksiin vai mikä jetlaggi iski maanantaina, mutta viikon kolme ensimmäistä päivää olen ollut aivan koomassa. Niin väsynyt ettei mikään onnistu ja päässä liikkuu EI MITÄÄN. No, se nyt ei kauaksi liippaa normipössiksistäkään, mutta kuitenkin. Edes ruoka ei oikein maittanut, ei vaikka kuinka lisäilin kaikkeen oliiviöljyä ja provencen herppekset -mausteseosta. Ja se on jo huolestuttavaa se. Keskiviikkona pakotin itseni takaisin tähän maailmaan, söin iltapäivästä lautasellisen kaurapuuroa mustikkasopan kanssa, lämmitin mikrossa yhden camping -makkaran ja jälkkäriksi tempaisin omenan. Siitä lähti rakettimainen nousu kohti iltarasteja. Pelkäsin rasteille lähtiessäni, etten vaan jaksa sitä itse suunnistusta kun pää ei kerta kaikkiaan pelaa, että kävelen siellä sitten ympäri pusikoita kartta käsissä ja outo tyhjä katse silmissä mollottaen. Lähtöpaikalla sain jostain älyvapaan idean, että mitä jos kokeilisin kerran tuon 5km:n radan, jos nimittäin Jukolassa napsahtaa nakki ja joudun radalle niin olisi edes jotain tuntumaa vaikeampaankin rataan. ONNEKSI ystävämme Pauliina sattui pinkaisemaan puskaan samoihin aikoihin, ja lopulta löimme hynttyyt yhteen ja rymysimme radan läpi muutamalla "missähän me nyt oikein ollaan" ja "kyllä sen rastin ihan tässä pitäisi olla" -pummilla. Teimme myös luontohavaintoja ja vaihdoimme viimeisen kuukauden kuulumisia. Siinä sivussa leimailimme rasteja, ja lopulta kaikki 15 löytyi. Suunnistus voi olla siis myös sosiaalinen urheilulaji! Litimärät lenkkarit painoivat tonnin ja pöksyt valuivat kuraa, mutta mieli oli hyvä ja uusi nousu tähän lomaan/elämään oli alkanut! Tosiasiassa huono kartta ketutti ja muutaman rastin paikka oli vähintäänkin epäilyttävä. Mutta jos jotain hienoa niin se tuoksu sateisessa metsässä!!! Ja miten siloset jalkapohjat oli aamulla!!!

Tämä pannari on parasta kylmänä!

Sittemmin olen jopa hiukan riehunut tuolla kasvimaalla, taistellut rikkaruohojen kanssa ja nautiskellut päiväköllöistä antaumuksella. Kasvimaalla ei ole vielä tapahtunut mainittavaa, taimet ovat hengissä ja herneistä on itänyt perinteiseen tapaan alle puolet. Koska salaateista ei näy vielä vilaustakaan, saattaa olla että satoa korjataan sitten lokakuun puolella. Tiinan kasvimaa oli kadehdittavan virkeässä kunnossa, eilen Mairen synttäreiden juhlinnan lomassa tein siellä kierrosta. Muistin,että palsternakka ja punajuuri on unohtunut tänä vuonna laittaa kokonaan...uuuh!
Mutta tänään kävimme Tiinan kanssa moikkaamassa adoptiosiskoamme Piiaa ja hänen pesuettaan. Jos on pesue vaikuttava näky, niin kyllä oli kasvimaakin. Tiinan ja mun naamat vihersivät kilpaa kateudesta pinaatinlehtien rinnalla kun taivastelimme reheviä penkkejä ja kasvihuoneen sen seitsemän sortin kasveja. Karmeimmalta tässä tuntuu se, että mulla ei ole edes lapsia hoidettavana ja mun kasvimaani on KAIKKEIN ANEEMISIN!!! Olihan mulla onneksi ne häät työllistämässä keväällä, niiden piikkiin voi laittaa paljon, voihan? Siis tämän kasvimaakilpailun mä häviän niin kympillä. Katotaan vaan niin taas mun kaikki perunatkin on ihan vihreitä....

Banaanikakku kypsyy  pyhje ympärillä!

Evästä reissuun.

Nyt tämän illan ohjelmanumerona yritän valmistautua Virolahdelle Jukolan hulinoihin. Lähden Kuhmalahden Kisan ihanaisen Venlojen viestin joukkueen varajäseneksi (=heikoin lenkki) ja huoltajaksi. Kunnon kisafiiliksen ja pääsyn kärkikymmenikköön takaavat tietysti oikeanlaiset kisaeväät ja onnistunut nestetankkaus. Nopeat ja hyväät eväät saa leipasemalla välimeren pannukakun ja reissusuosikkini banaanikakun. Suolaista ja makeaa. Siihen sitten voikkareita, teetä, mehua ja parit mehukeitot niin eiköhän niillä yhdet kisat pärjätä. Naapurin Marko lupasi meille hyyrypaikan niiden teltta-alueelta, joten täytyy kai sitten ottaa myös vähän kisajuomaa mukaan poikia varten. Kun yön pimeinä tunteina pääsevät metsästä teltoille niin jekkupullo hoitanee palautumisen.

Aamulla kukonlaulun aikaan ylös ja nokka kohti uusia seikkailuja!

Puntari: Eksyneenä Äimälässä+synttärihumua

Tuli sitten tehtyä eilen viimeistelyharjoitus Venlojen viestiä varten ihan pidemmän kaavan mukaan. Iltarastit Äimälässä ja A-radalle rinta rottingilla ja voitto mielessä (not!).

Neljä ensimmäistä rastia löytyi helposti. Keli oli hapekas ja vettä ripsoi. Maasto oli mukavaa. Kunnes koitti viides rastiväli, joka kartalla näytti pitkältä ja pitkä siitä tulikin.

Haahuilin Äimälän korvessa melkein tunnin, eikä rastia löytynyt. Yritin saada kiinni jostain maastonmuodosta, mutta turhaan. Palasin takaisin ja etsin yhtä polkua. Mitään ei löytynyt. Siinä vaiheessa kun kaksi metsoa (!) pyrähti vierestäni lentoon totesin, että tässä maastossa on tuskin kukaan muu ennen minua liikkunut. Päätin luovuttaa ja jolkottelin takaisin tielle, josta lähdin vielä etsimään rastia seitsemän ja siitä maaliin.

Vajosin henkiseen kuoppaan. Syvälle. Tarvitaan tikapuut, että nousen sieltä ennen lauantaita ja viestin avausta. Köysikin tulee tarpeeseen.
Tänään tutkin Garminin sivustolla gps-tallentimeni tallentamaa reittiä eilisestä. Kävi ilmi, että olen ollut aivan liikaa vasemmalla rastiin nähden (sitä itsekin epäilin). Jos olisin mennyt tielle, olisin saanut kiinni maastosta ja ehkä löytänyt vitoselle. Jotenkin vaan en jaksanut, halunnut enkä viitsinyt. Luovuttaja.
Mies lupaili ostaa mulle synttärilahjaksi suunnistuskengät, mutta mikäli Venlojen viesti menee persiilleen, lopetan koko lajin. Ainakin vakavasti harkitsen...
Ehkä Jäger-pullo täytyy korkata lauantaina jo ennen viestiä, niin löytyy entisaikojen tuttu rentous?

Tänään meillä juhlitaan 4-vee synttäreitä!
Viime vuonna Maikku sai näin ihanan kakun kummeiltaan lahjaksi!

Puntari: Naulakko

Vihdoinkin makuuhuoneen yhteydessä olevan vaatehuoneen oveen löytyi naulakko (ulkomailta tietysti), jota ei tarvitse ruuvata kiinni vanhaan peilioveen, vaan ainoastaan ripustaa roikkumaan oven yläreunasta.
Tiedän, että tämä lienee halpa kopio (hinta 6 euroa) siitä jostain design-naulakosta, mutta väliäkö sillä. Tärkeintä on, että yleensä komeron ovenkahvaan ripustetuille pyyhkeille ja vaatteille löytyy nyt oma paikka!

Puntari: Sana sunnuntaille

Sateisena sunnuntain tietokoneen kätköstä löytyi ihana Tehosekottimen biisi, joka sopii tällä hetkellä tähän päivään niin säätyypin kuin oman mielentilankin puolesta.

MAAILMA ON SUN

Kasvaa vuosien paino
meidät pian alleen musertaa
käy jalkoihin tyly asfaltti
unet ohuiksi kuluttaa
Jengi pelaa vaan aikaa
niil on liikaa mistä valita
ei kukaan huomaa
et kaikki on selvää
jos vain osaa katsoa

Anna tuulen puhdistaa
nostaa helmoja
heittää hiukset sekaisin
kevätmyrskyn kastella
mekko liimata kiinni vartaloos
niin olet kaunis
kaunis
ja maailma on sun

Nosta kasvot ylös sateeseen
katso lintujen lentoa
ne ei kylvä
ei ne satoa korjaa
mut niil on tarpeeks kaikkea
Kiivetään kukkulalle
sieltä näkee ohi kaupungin
silloin muistat mistä tullut oot
ja minne palaat takaisin

Anna tuulen puhdistaa...

Joskus tuntuu että ajan pyörteet
kiskoo meidät mukanaan
avaa sylisi mulle
niin maailma saa ohi virrata
Sun aika kukkaan on puhjeta
kohti taivasta kurkottaa
juuret viimein kylmän kiven murtaa
jos ymmärtää odottaa

Anna tuulen puhdistaa
nostaa helmoja
heittää hiukset sekaisin
kevätmyrskyn kastella
mekko liimata kiinni vartaloos
niin olet kaunis
kaunis
ja maailma on sun

Puntari: Aitoja asioita

Terkkuja vaan Ranskasta! Kotiuduttiin eilen illalla ihanan viiden päivän loman jälkeen.

Loma meni odotusten mukaan (mitä nyt heti lähtiessä kone oli myöhässä niin että myöhästyttiin jatkolennolta Köpiksestä), ja antoi jopa enemmän, kuin uskallettiin toivoa.

Kööpenhaminan kentällä nähtiin Tanskan kuninkaalliset ja Iron Maidenin lentokone! Nizzassa nähtiin Naomi Campell (tai ainakin sen kaksoisolento) ja Monacossa joku televisiotähti, jota me ei tunnettu, mutta jolta paikalliset pyytelivät hulluna nimmareita. Lisäksi Nizzan lentokentällä nähtiin lauma muusikoita ja Hannan mielestä ne saattoi olla Kentin pojat. Kuulemma samanlainen tukka...

Aika hulvatonta oli meno meillä. Ei tylsää hetkeä. Juotiin shamppista ja syötiin mansikoita piknikillä. Haahuiltiin ostoksilla ja soviteltiin satoja vaatteita. Tavattiin paikallisia tuttujamme.

Paikallinen kukka- ja vihannestori Nizzan vanhassa kaupungissa veti meikeläisen sanattomaksi. Kimppu (10 kpl) pioneja - hinta 15 euroa! Kukkakimppu (halkaisija puoli metriä) - hinta 10 euroa.

Ja sitä kasvisvalikoimaa! Sipuleita, tomaatteja, munakoisoja, kesäkurpistoja, valkosipuleita, kukkakaaleja, kurkkuja, papuja...mitä ihminen vaan keksii keittiöönsä toivoa. Kaikki tuoreita, ihania, pakkaamattomia.

Kysymys: Miksi Suomessa kurkut puetaan kondomiin??? On se niin turhaa!

Mutta tätä tämä nyt vaan meillä Suomessa on. Kaikki pakataan ja kaikki on tiukasti valvottua, säädeltyä ja  rajoitettua. Onneksi on oma kasvimaa, jossa jo sipulit, herneet ja porkkanat tekevät omaa työtään kasvun parissa, ja kohta saa ensimmäiset sadot omasta salaattipenkistä. Tomaattikin jo kukkii ja amppelitomaatissa on raakileita. Satoa odotellessa!

PS. ARVONTA on ratkennut! Onnetar suosi tällä kertaa kesäistä KESAKKOA! Onnea, onnea, onnea! Pistäpäs meille osoite tekstarilla, niin saat postissa yllärijuttuja :)

Kyllikit: Lomafiiliksiä ja arvonta

Pieni tilkka Fresitaa, kesäloma alkaa saa!

Savusauna lämpisi viimeisen työpäivän kunniaksi. Löylyt kutsuivat kuudelta illalla.



Savusaunan terassilta voi katsella Längelmäveden laineiden liplatusta (ainakin kiikareilla).



Uusi aromaterapeuttinen Nokkos-yrtti-shampoo pääsi testaukseen. Kiva lahja oppilaalta!

Ideaali lämpötila meidän savusaunassa on 60 astetta.
Sellaisessa lämmössä jaksaa saunoa vaikka kuinka kauan.

Saunatonttukos se sieltä kurkistelee? Taitaa olla kuitenkin vaan Kyllikki.

Saunomiset saunottu, loma voi alkaa.
Pärekori kädessä kohti Ranskan rannikkoa!

Huomenna on ohjelmassa epätoivoista kesävaatteiden etsintää, matkapuvuston valitsemista, silittämistä, pakkaamista ja pientä pintasilausta matkaajillekin. Maanantaina Kyllikkejä kutsuukin sitten Nizza!!!

Kymmenen tuhatta kävijää on käynyt tällä sivustolla (kiitos vaan meidän aviomiehille ja äideille!), joten sen kunniaksi luvassa on ARVONTA! Kaikki kommenttilaatikkoon itsestään jäljen jättäneet ovat mukana tässä jännittävässä arvontaspektaakkelissa, jonka palkintoina on mm. Kyllikkien omien kätösten tuotoksia. Kannattaa osallistua! Arvonta suoritetaan, kun palaamme kotimaan kamaralle, eli noin viikon päästä.