Neljä ensimmäistä rastia löytyi helposti. Keli oli hapekas ja vettä ripsoi. Maasto oli mukavaa. Kunnes koitti viides rastiväli, joka kartalla näytti pitkältä ja pitkä siitä tulikin.
Haahuilin Äimälän korvessa melkein tunnin, eikä rastia löytynyt. Yritin saada kiinni jostain maastonmuodosta, mutta turhaan. Palasin takaisin ja etsin yhtä polkua. Mitään ei löytynyt. Siinä vaiheessa kun kaksi metsoa (!) pyrähti vierestäni lentoon totesin, että tässä maastossa on tuskin kukaan muu ennen minua liikkunut. Päätin luovuttaa ja jolkottelin takaisin tielle, josta lähdin vielä etsimään rastia seitsemän ja siitä maaliin.
Vajosin henkiseen kuoppaan. Syvälle. Tarvitaan tikapuut, että nousen sieltä ennen lauantaita ja viestin avausta. Köysikin tulee tarpeeseen.
Tänään tutkin Garminin sivustolla gps-tallentimeni tallentamaa reittiä eilisestä. Kävi ilmi, että olen ollut aivan liikaa vasemmalla rastiin nähden (sitä itsekin epäilin). Jos olisin mennyt tielle, olisin saanut kiinni maastosta ja ehkä löytänyt vitoselle. Jotenkin vaan en jaksanut, halunnut enkä viitsinyt. Luovuttaja.
Mies lupaili ostaa mulle synttärilahjaksi suunnistuskengät, mutta mikäli Venlojen viesti menee persiilleen, lopetan koko lajin. Ainakin vakavasti harkitsen...
Ehkä Jäger-pullo täytyy korkata lauantaina jo ennen viestiä, niin löytyy entisaikojen tuttu rentous?
Tänään meillä juhlitaan 4-vee synttäreitä! Viime vuonna Maikku sai näin ihanan kakun kummeiltaan lahjaksi! |
Suunnistus ON vaikeaa, mutta haasteellisena myös antoisaa. Onhan se aina tosi hienoa, kun löytääkin rastin! Pää pystyssä Venloihin vaan, kyllä se jää kantaa ;)
VastaaPoistat. Myllyojan eksyjä
Mä ostin vahingossa tänään kirppikseltä Sarva -suunnistuskengät. 6,80€ - nastat pohjissa. Tai siis ostaessani ajattelin, että ne koirien kanssa liukkaalla kelillä hyvät :-)
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNe suunnistuskengät olis ollut Äimälässä tarpeen, sen verran oli liukas metsä ja tosi ikävän niljakkaita keppejä siellä täällä.
VastaaPoistaTässä on jo vähän paremmat fiilikset huomisen suhteen. Pitää vaan ajatella niinku Nykäsen Matti, että jokainen tsäänssi on mahdollisuus!
(Ja Hanna lupas korkata mulle konjakkipullon jo ennen starttia).