Puntari: Vappu roskiksessa

Jotenkin tähän vappuun ei oikein jaksa syttyä, kun pääsiäiskoristeet vasta vietiin vinttiin. Olenkin ottanut tylyn linjan, ja ainoa vapusta muistuttava asia ovat kotonamme kaksi kaasupalloa, jotka lapset saivat Prismasta. Ei siis nakkeja, ranskalaisia, simaa tai munkkeja. Perus makkarasoppaa syötiin tänään.

Aamupäivällä suoritimme reippaina tyttöinä pienen marttaretken (vappupallot mukana tietysti!). Vehkajärven Martat järjestivät tutustumiskierroksen paikalliselle jäteasemalle, minne voi viedä lähes kaiken tarpeettoman hajonneen tai muuten käyttökelvottoman tavaran.
Jätepisteen hoitaja Sirkka kertoi, että ihmisillä on edelleen vaikeuksia sen ymmärtämisessä, että lajittelemalla jätteet säästää ympäristön lisäksi myös rahaa. Ainoastaan jäteasemalle vietävästä sekajätteestä ja puutavarasta täytyy maksaa, kaiken muun (ongelmajäte, kestopuu, metalli, lasi, paperi, sähkö- ja elektroniikkaromu) saa viedä asemalle maksutta. Mutta jätteen pitää olla lajiteltuna omiin osastoihinsa, eikä siis epämääräisenä romukuormana!

Lajittelen kotona metallin, lasin, paperin, biojätteen, ongelmajätteen ja sekajätteen. Biojätettä tulee reilu ämpärillinen viikossa, lasia ja metalliakin yllättävän paljon. Paperista nyt puhumattakaan. Tuntuisi kamalalta, jos kaikki päätyisi samaan kassiin ja sitä kautta kaatopaikalle.

Marttailin retkemme jälkeen vielä kotona leipomalla muffinseja. Sain Hannalta hyvän sitruunamuffinsien ohjeen, joka oli ollut Säästöpankkien asiakaslehdessä. Eihän jääkaapista tänään mitään sitruunoita löytynyt, joten sovelsin ohjetta ja hyviä tuli. Tunnen itseni onnistuneeksi, koska yleensä en uskalla/osaa soveltaa mitään reseptejä, vaan tuijotan keittokirjoja lähes hypnoosissa.

Appelsiinimuffinsit Tiinan tapaan (10 isoa tai 12 pientä)

yhden appelsiinin kuoriraaste
1/2 dl appelsiinimehua
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 1/2 dl sokeria
2 dl piimää
2 munaa
1/2 dl öljyä
1/2 tl inkivääriä 

Pese appelsiini ja raasta kuori. Purista mehu. Mittaa kaikki ainekset kulhoon ja sekoita tasaiseksi. Laita muffinsipellin koloihin paperiset vuoat ja täytä ne taikinalla. Paista 200 astetta n. 15 minuuttia. Anna jäähtyä.
Tarjoile Lemon Curd -tahnan kera, jota jokainen voi sipaista muffinsien päälle oman maun mukaan.

Hauskaa vappua ja viikonloppua!

Puntari: Kalustonäyttely

Jotkut naiset ovat aika kovia ostelemaan laukkuja ja kenkiä. Tänään ulkovarastoissa kolutessani huomasin, että minulla on aika monta polkupyörää. Kevyt kalustoesittely on siis paikallaan. Jokaisesta menopelistä esillä  perustiedot ja jokin pieni kiva yksityiskohta!

Spessun Era on uusin tulokas tallissamme. Täysjousto, valkoinen, vaihteita 27. Eilen ajoin ekaa kertaa maastossa ja hiekkatiellä, ja olihan tää taivas. Ajoasento on huikean hyvä vanhaan verrattuna. Ei tuntuneet töyssyt ei kuopat. Pyörä on ostettu tänä keväänä käytettynä Oulusta. Kiitos sinulle, joka tästä luovuit!

Pyörä sai jäädä lähes ennalleen, mutta olihan siihen pakko saada pinkit kahvat!

Tunturi Rider hankittiin viime syksynä Kangasalta Pirkan Kirpputorikeskuksesta. Pyörä on ns. työmatkapyöräni, 3-vaihdetta ja leppoisa ajettava. Tänä kesänä on ajatuksena hankkia pyörään kori eteen tai tarakalle.

Kotimaista laatua, tietysti!

Rakkain pyöräni Kona Lava Dome. Lahdesta Leppäsen pyörästä kesällä 1997 hankittu, kesätyörahoilla maksettu. Joku sanoi joskus, että Kona on maastopyörien Lada. Pah. Tämä sotaratsu on kiidättänyt minut vuosien saatossa jos jonkinlaisten rintamalinjojen läpi. Vaihteita tässä on 21, alkuperäisestä on vaihdettu pois jäykkä keula ja pantu joustavampi versio tilalle. Myös tanko ja etujarru on vaihdettu.

Nyt Konan perässä on kiinni peräkärry lasten kuljettamista varten. Kärry on 2 vuotta vanha ja mahdollistaa perheen yhteiset pyöräreissut.

Kona on kevyt!

Tämä kaunotar on jo ikäneito, mutta jotkut asiat on tehty kestämään. Mies on tätä rakkaudella minulle kunnostanut, tosin esimerkiksi takaa puuttuu vielä verkko, joka estää hameenhelman sotkeutumisen pinnojen väliin. Tällä hurautetaan kesällä Pohjaan Maalaismarkkinoille kansallispuvun helmat heiluen!

Miksei enää tehdä näin kauniita logoja pyöriin???

Start Family. Legenda jo eläessään. Takuuvarma seuralainen kesäisille terassikierroksille. Yksi vaihde, heikohkot jarrut, vaan fiilis kohdallaan. Ja turvaviiri on aina paikallaan!

Vaijerilukko, tuo ihana muisto menneisyydestä. Vaan missä on avaimet?

Nyt kaikkien murtovarkaiden on ihan turha siellä suunnitella meille murtokeikkaa, sillä pyörät ovat varmassa tallessa lukittujen ovien takana. Lisäksi meillä on tallentava videovalvonta, kaksi verikoiraa ja yhteyksiä Supoon.

Voisi luulla, että tässä pyörämäärässä olisi kaikki mitä nainen tarvitsee, mutta on mulla vielä yksi haave: jostain kun löytäisin helmiäisvaaleanpunaisen Nopsa Picnicin, joka mulla ala-asteella oli (3-vaihdetta, 80-luvulta). Miehellä on sellainen miesten vaaleansininen Nopsa ja olishan se aika söpöä, kun voitaisiin rinta rinnan polkea pitkin kylänraittia tyttö- ja poikapyörillämme.

Puntari: Vieraita ja tuttuja

Pääsiäisen kunniaksi etukuisti sai vähän piristystä Pentikin kaitaliinasta, mustikan- ja puolukanvarvuista ja kynttilästä. Elän aina aika nuukasti, eli en pistele rahaa kukkiin ja muuhun ihanaan (mutta kalliiseen ja katoavaiseen). Niinpä riivin somistukset usein takapihan pusikoista.

"Vieraseteinen", kuten tätä pääsisäänkäynnin eteistä edellinen sukupolvi kutsui, sai pari vuotta sitten turkoosin värin naulakkoseinälle. Aiemmin naulakko oli valkoista seinää vasten, eikä oikein päässyt oikeuksiinsa. Seinän maalaamisen jälkeen moni totesi, että Ai sä oot ostanut uuden naulakon. Naulakko on talon alkuperäisesineitä, ja mun mielestä kovin kaunis.

Hanna väänsi kakun pääsiäisvierailun kunniaksi teemalla "munat ruoholla". Kakku koki vähän kovia autokuljetuksen aikana, mutta eipä se makua haitannut!

Vieraitten, jotka oikeasti olivat kovin tuttuja (Saiman kummit lapsineen ja siis Hanna miehineen), kanssa nautittiin pääsiäisateriaksi savulammasta, hirvenlihapyöryköitä, uunijuureksia ja salaattia. Kahvit juotiin ihanassa auringonpaisteessa etuterassilla. Kakun lisäksi tarjolla oli sitruunamuffinseja ja marjapiirakkaa.

Tämän kuvan nimi on Norsu tunkee itseään leikkimökkiin... Lapsilla riitti riemuja leikkimökin tavaroita tutkiessa ja pihalla uurastaessa. Tietysti pihassamme oleva lampi oli se kaikkein kivoin juttu, etenkin kun lammelle meneminen kiellettiin. Onneksi ympärillä on sentään aita.
Olipa varsin mukavaa saada tuttuja vieraita tänne meille!
Ja yöjunalla puksutteli oma ukkokin Tampereelle, joten perhe on taas kasassa.

Kyllikit maailmalla : Kaukkalan ympäri!

Mämmin mättämisen ja munien rapistelun välissä on hyvä kipaista välillä vähän "urheilemassa" niin jaksaa sitten syödä taas lisää! Kyllikkien pääsiäisteemaan kuului tänä vuonna Kaukkalan ympäri  juoksu. Mitalin kiilto silmissä, tietenkin!

Kaukkala on yksi kylä tässä Aitoon valtaisassa kyläkompleksissa, sijainniltaan se on hiukan "keskusta-alueen" ulkopuolella ja tietenkin mitä upeimman maalaismaiseman keskellä. Kaukkalaan meno on monille aitoolaisille vähän kuin ulkomailla kävisi. Sama siis kuin tamperelaisille matka Teiskoon... Siksi juoksutapahtumaan osallistuminenkin tuntui paljon hienommalta, kun se ei startannut ihan oman kotimökin nurkalta! Sinne piti oikein lähteä!

Polkaisimme alkulämmittelyiksi fillareilla halki Kaukkalan, Peräkaupin pesälle, joka on uusi ja upea Aitoo-Kaukkala -kyläyhdistyksen talkoilla tekemä laavumainen kota. Sieltä juoksu siis starttasi noin puolta tuntia myöhemmin. Ilmoittautumisten jälkeen oli mukavasti aikaa vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa ja velmuilla tulevien sijoitusten ja käytetyn touppinkin määrästä. Puhtaat jauhot pussissa urheileminen kun on nykyään jo niin vanhanaikaista. Liki kuudenkymmenen kilpailijan joukosta saimme kilpailunumerot 1 ja 2, ja epäilimmekin heti, että meidät oli buukattu ennakkosuosikkeina "kuumaan ryhmään". Sellaiseen, joka saa viiden minuutin ennakkolähtöajan, ihan vaan tasoituksen vuoksi. Kun on matalat hemoglobiinit ja muutenkin heikko pää. Ja sen sellaista. Mutta ei. Samalla lähtöviivalla seistiin kuin kaikki muutkin.

Itse juoksu sujui odotusten mukaisesti. Viisi kilometriä viiletettiin kevyttä hölkkää alusta loppuun ja vauhti pysyi tasaisena koko matkan. Maalisuoralla Tiina sitten viritteli jopa pientä loppukiriä, koska näyttävyyshän on kuitenkin kaikki kaikessa.

Kyllikit maalissa. Hiki tuli!

Maalissa oli vastassa ihan oikea Joulupukki läpyjen kera. Paikalla piti ennakkotietojen mukaan olla myös Pauli Kiuru, mutta eipä miestä vaan näkynyt. Onneksi Joulupukki sentään peittoaa teräsmiehen 100-0. Maaliviivan ylityksen jälkeen suuntasimme sitten suoraan kohti  laavua ja Riitan ja Pirjon ylläpitämää kisakanttiinia, missä jokainen juoksija sai mehua ja kisamakkaraa. Tarjolla oli kyllä vielä muitakin herkkuja voileivistä aina pulliin ja kahvikupposeen. Kyllä kelpasi!

Kisakanttiini tarjosi parastaan!

Ari, Maija ja Kaukkalan oma juoksijalupaus Aki vetävät palautusmakkaraa ja mehua laavun aurinkoterassilla.

Palkintojen jako oli heti kisan päätyttyä. Me jäimme ilman kärkinimien tavoittelemia villasukkia ja hierontalahjakorttia, mutta onneksi jokainen osallistuja sai kuitenkin osanottajamitalin kaulaansa. Eli me ollaan sankareita kaikki!

Pukki jakoi palkinnot. Adidaksissa, tietenkin. Olikohan nutun alla mitään?

Iloisin mielin siitä sitten taas polkupyörällä kohti Halkomäkeä. Aurinko paistoi ja linnut lauloi. Voisi sitä pöllömminkin pääsiäistään viettää!

Kiitos huippukivoista kisoista ja mahtavista järjestelyistä kyläyhdistyksen tiimille sekä sponsoreille!!! Toivottavasti ensi vuonna uudestaan!

Halkomäki : Tässäkin on jonkin uuden alku?

Pitäisikö tällaisen pikku kotipuutarhurin unohtaa pionit ja pensastomaatit, jos ei  saa edes rairuohoa kasvamaan? Eikä muuten ole ensimmäinen kerta. Voisiko joku laittaa sitä valmista ruohoa kauppoihin myyntiin?

Kylvin ruohon puolitoista viikkoa sitten. Viime yön aikana kippoon oli ilmestynyt öbaut kahdeksan kolmesenttistä ruohopiippoa. Niiden katveeseen sitten tiput tönöttämään ja pääsiäinen voi alkaa, hih!!!

Viikko ei ole ehkä tarjonnut parastaan. Ei täällä eikä Puntarissa. On aika ottaa vanhat hyvät selviytymisstrategiat käyttöön ja kaivaa ehkä rakastetuin dvd laatikosta. Siivoton juttu. Suosittelen sitä kaikille, joita elämä murjoo tavalla tai toisella. Suosittelen sitä myös kaikille niille, jotka harkitsevat oman yrityksen perustamista.

 Olen nähnyt kyseisen elokuvan varmaan liki 20 kertaa. Osaan sen ulkoa. Ja joka kerta katsoessani nauran sille enemmän kuin aikaisemmin. Siivoton juttu on monisäikeinen elokuva. Se on elokuva todellisesta rakkaudesta. Anteeksiannosta. Sielua korventavasta ikävästä. PK-yrittäjän kovasta arjesta. Ystävyydestä. Anopeista. Elämää suuremmista ajatuksista. Sitkeydestä. Poliiseista. Haaveista. Lyömättömistä ideoista.

KYLLIKIT SUOSITTELEE!

JA TOIVOTTAA ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE, RAIRUOHOLLA TAI

ILMAN!

Leffatykin yksi arvio elokuvasta:

Köyhäin häröilystä ei optimismia puutu, ohjaajana häärii Raidista tuttu Tapio Piirainen.

Vaimo jättää. Bisnekset kusevat. Leipäjonossakin tulee turpaan. Optimismi ja elämänilo eivät ole ensimmäiset sanat, jotka tulevat mieleen moisista koettelemuksista. Mutta R. Vekkilä se vain on niin kova mies, että löytää auringonsäteet vaikka täydellisestä pimeydestä.
Siivoton juttu on suomalainen tv-leffa, joka rohkeaa olla oma itsensä koko kestonsa ajan. Umpipökkelö junttihuumori täyttää ruudun, kun suomalainen luuserikaksikko Vekkilä & Kokki aloittaa lentokoneenpesufirmansa 5000 markan budjetilla. Ja pesumasiina on toki ruotsalaista laatua.
Täytyy myöntää, että Suomileffan saralla ei ole tarvinnut kertaakaan aiemmin hörähdellä yhtä monesti. Mutta kun pojat jäävät tullissa kiinni pesuaineen salakuljetuksesta, meinaavat tukehtua viiteen pullapalaan tai tarjoavat palveluksiaan lentoemännille, niin eihän siinä muuta voi kuin nauraa. Ja kovasti.
Lehtisen Kaitsu on aina ollut loistava, eikä poikkeusta tule näin mainion pätkän kohdalla. Koivulan Pera on tutumpi töllömainoksista, mutta hyvin hän kulkee suu supussa kuten suomalaisen jöröjukan täytyykin. Sivuosissa on iso joukko muita kotimaisia tähtösiä. Esimerkiksi Risto Kaskilahti jättijuttuja hankkivana reportterina ja Mari Vainio em. lentoemäntänä.
Siivoton juttu on loistava tekele Suomen kovimman lamakauden päättymisen ajoilta. Suhdanteet ovat jo kääntyneet nousuun, ja niinpä sangen rankalle aiheelle on tohdittu piruilla avoimesti. Köyhäin häröilystä ei optimismia puutu, ja ohjaajana häärii Raidista tuttu Tapio Piirainen. Piirainen – Lehtinen –parivaljakon ystäville on luvassa erittäin makoisia hetkiä. Legandaarisen Katsastus –leffan ystävät voivat myös samaistua näiden ”pisnesmiesten” juntteiluun.

 Kuvat: yle.fi ja telvis.fi

Puntari: Tulihan se sieltä...

...nimittäin Hyvä Päivä!

Eilinen osoitti jo lupaavia merkkejä, vaikka yleensä tiistai on se meikeläisen viikon kompastuskivi. Ja vaikka lusittiin koulutuksessa kuuteen asti, niin ilta meni kivasti.
Tänään aamulla päätin, että tämä on Hyvä Päivä. Lapset lähtivät kiltisti hoitoon, yö oli nukuttu hyvin ja sikeästi kimppapedissä kolmistaan tuhisten.
Töissä oli tietyt perusväännöt, mutta muuten päivä meni kuin siivillä. Töiden jälkeen lähtö UIMAHALLIIN. Ja lasten kanssa. Siinä, jos jossain olisi ainekset katastrofiin. Edellisen kerran olin lasten kanssa uimassa joulun tienoilla ja harrastusretkemme päättyi siihen, että jahtasin räkäisesti nauravaa ja v-mäisellä katseella varustettua 3,5-vuotiasta ympäri Kuohun pukuhuonetta, puin sätkivän ja kirkuvan kakaran väkisin ja yritin samalla valvoa, että nuorempi ei karkaa ainakaan allasosaston puolelle. Hiki valui ja hammasta kiristi.
Tänään otin käyttöön silkan lahjonnan: taskussa odotti 2 kinder-munaa, jotka kiltit lapset saisivat uintireissun jälkeen. Toimi! Lisäksi mukana oli naapurin Virpi 8-v, joten meillä oli oikein rattoisaa.
Nyt lapset katselee videota Virpin kanssa ja mä sulattelen spagettia ja jauhelihakastiketta tässä kaikessa rauhassa. Mukavaa keskiviikkoa!
Ja vielä muutama ajatus kuvien siivittämänä:

Savusauna pitäisi vielä siivota ennen pääsiäistä, sillä silloin tulee saunavieraita. Vaikka lammesta on jo jäät lähtenyt, uimaan ei voi mennä. Piha huutaa myös kuopsutushommiin, ainakin talven kranssisavotan jäljet pitäisi siivota rappujen vierestä pois.

Pihalle pitäisi loihtia jotain kukka-asetelmia väriä tuomaan. Saatan kyllä olla niin laiska, etten saa mitään aikaan. Isot terassilla olevat lyhdyt sentään pesin ja laitoin niihin koristehiekkaa pohjalle ja vihreät kynttilät.

Minun mielestäni Suomen paras sisustuslehti on Koti ja Keittiö. Siinä yhdistyvät sisustus ja ruoka mahtavalla tavalla. Ja viinit. Olin monta vuotta Kotivinkin tilaaja, mutta se lehti muuttui valitettavasti parin viime vuoden aikana ihan tyhjyydeksi. Uusi Koti ja Keittiö ilmestyi tällä viikolla, joten pääsiäisen pyhinä voin uppoutua sen sisuksiin.

Olen yrittänyt päästä sisälle Riikka Pulkkisen Raja-kirjaan. Ei ole kolahtanut. Kirjoitustyyli on vähän liian maalaileva minun makuun. Ja jos kaikki pyörii eri henkilöiden tykyttävän toosan ympärillä, niin mulla menee vähän maku. Jos saan valita, niin luen näin keväisin kevyttä ja ajattelemisesta vapauttavaa kirjallisuutta. Ehkä sinnittelen kuitenkin Rajan loppuun.

Puntari: Paska Maanantai

Antaa Seminaarimäen Mieslaulajien kertoa, mistä tässä päivässä on ollut kyse.

Paska Maanantai  

(Tein tähän biisiin lukion valokuvauskurssilla vuonna 1997 oman diaesityksen. Jäänyt ajatuksiini sieltä ajoilta.)

KIITOS SEMMARIT, ETTÄ OLETTE OLEMASSA!!!

(Kuva: www.semmarit.fi)