Puntari: Noustaanko täältä?

Viime viikot ovat olleet melkoisen sumuisia ja pimeitä. Lappiin lähdettiin kuun alussa siinä toivossa, että päästään avaamaan hiihtokausi ensilumille, mutta niin vaan oli sielläkin lämpöasteita ja kosteaa eikä lumesta tietoakaan.
Ei reissu silti hukkaan mennyt. Tein muutaman aivan mahtavan sauvakävelylenkin, jotka kaikki lähtivät liikkeelle legendaarisen isomettän nousun kautta. Siinä olikin sauvojen kanssa pistelemistä, ennen kuin pääsi nousun huipulle.
Ylläksellä harrastusmahdollisuudet ovat tietysti jotain ihan muuta kuin täällä. Kuntoilubaanaa riittää ja valot palavat, niin ettei pimeyskään haittaa. Täällä sitä on ajoitettava menemisensä siten, että päivä edes on vähän valjennut, ja se kieltämättä vähän rajoittaa. Päivällä kun on pirusti muutakin tekemistä. Sakke sentään ajoittaa pyöräilynsä iltoihin ja käy valolenkeillä siellä sun täällä.

Ylläksellä koin henkisen alamäen pyöräilyn suhteen. Maastossa ajaminen oli kivaa, mutta pienikin "mukavuusalueen" ulkopuolelle meneminen sai olon surkeaksi. Tuntui, että ihmisestä ei saa mitään irti. Ihmettelin, miten ikinä selvisin maaliin kesällä Tahkolla, tällainen vanha ja väsynyt akka.
Olisko huonon fiiliksen taustalla ollut vielä se kuukausi takaperin sairastamani ärhäkkä influenssa vai mikä, mutta ihan huippuvireessä ei tunnu vieläkään olevan.
Siksi ajattelinkin armahtaa itseäni ja harrastaa kevyempää liikuntaa tulevat viikot. Sauvakävely, pilates, kävely ja ehkä joku kevyt pyörälenkkikin voi sopia kuvioihin, mutta mitään tiukempaa settiä ei.
Jospa sitten jossain vaiheessa pääsisi hiihtoladulle hakemaan vähän verenmakua suuhun...

Vaikka tässä ei mitään urheilijoita olla eikä sellaiseksi pyritä, niin ensi kausi on alkanut väkisinkin kummitella mielessä. Vähän on pelko siitä, että viekö tällainen kevyt tössöttely nyt sitten koko ensi kaudelta pohjan pois? Vai voisiko tää olla ihan hyväkin juttu, että vasta kevätpuolella vääntää napit kaakkoon? (Viime syksynä tähän aikaan söin suklaata ja podin kaamosmasennusta, joten ihan niin huonosti ei sentään nyt asiat ole)
Finlandia MTB:n jälkeen listasin ensi kauden tavoitteeni, mutta oikeasti ei ole mitään tietoa, miten niihin päästään. Varmaan mun täytyy keväällä lisätä harjoitusmääriä aika pirusti ja yrittää vääntäytyä pyörän kanssa johonkin mäkitreeneihinkin (jotka eivät kyllä ole lainkaan mun juttu!).
Saattaa olla, että Kukkia Triathlonin sijaan suunnistankin uuteen Jämin "moniotteluun" jossa on lajeina hiihto, maastopyöräily ja maastojuoksu. Ei siis samana päivänä vaan eri osakilpailuina ;) Kuulostaa aika hyvältä setiltä, ja hiihtomatkakin on Pirkan hiihtoon verrattuna ihan asiallinen.

Välillä huippu voi olla sumun peitossa, kuten Kellostapuli pari viikkoa sitten.