Puntari: Unelmia

Kaksi vuotta sitten päätin, että muutan aina marraskuuksi Lappiin pakoon pimeyttä ja synkkyyttä. Viime vuonna muutto jäi työtilanteen vuoksi ja tänä vuonna olin unohtanut koko suunnitelmani.
Lapissa on yleensä marraskuussa jo täysi talvi päällä. Mutta ei tänä vuonna sielläkään hääviä ole. Ylläksen säätietojen mukaan tälläkin hetkellä sekä huipulla että kylissä on lämpöasteita. Että ihan hyvä, että en sinne muuttanut. Sama harmitus siellä olisi ollut pinnassa kuin täälläkin.

Voi että kuinka sitä kaipaakaan lunta! Ihan jo tietysti valoisuuden vuoksi. Ja ettei tonneittain kuraa kulkeutuisi sisälle. Ja että lasten ulkovaatteet pysyisivät puhtaina. Ja että pääsisi hiihtämään.
Viime vuonna meitä kyllä hellittiin hiihto-olosuhteiden puolesta. Jo silloin ajattelin, että tuskin enää tällaista talvea tulee (minä ja pessimisti ei pety -luonteeni...), mutta salaa haaveilin metrin hangista tällekin hiihtokaudelle.
Voihan ne hanget sieltä vielä tulla, mutta ensin saisi maa kunnolla jäätyä. Joskus aikaisemmin ollaankin kirjoiteltu tänne blogiin, että me Kyllikit ollaan sellaisia ääriolosuhteiden ihmisiä. Herätään henkiin vasta, kun tilanne kiristyy äärimmilleen. Niin että parin päivän lumimyrsky saisi aikaan pelkästään hurraahuutoja! Jos tiet olisivat tukossa ja sähköt poikki, tulisi vihdoinkin ehkä syötyä kuiva-ainevarastot tyhjiksi ja poltettua komeroihin kätkeytyneet kynttilät loppuun.