Halkomäki: Luuvalo otsassa?

Mistä on hysteeriset suomalaiset tehty? 

Myrskyvaroituksista, voipulasta, influenssa-aalloista, lamauhkista...ainakin mitä tässä nyt kelaa aikaa taaksepäin ja muistelee iltapäivälehtien kirkuvia lööppejä.

Ravintola Savoyn listalta? Ehei! Sähkökatkoksen aikaista kurmeeta; kylmä alkupala!

Eilen saatiin taas myrskyvaroituksia tuutin täydeltä. Taas vaarana, että koko Suomi menee sekaisin kun sähköt tilttaa. Niin kuin nyt Tapaninpäivän myterissä kävi. Mikä tätä kansaa oikein riivaa...talvisodasta selvittiin mutta sähkökatkoksista ei? Niin niin. Toiset on ajat ja me pullamössösukupolvet. Itse kuulun pullista ja mössöistä huolimatta siihen ihmisrotuun, joka rakastaa kaikkia ääriolosuhteita täällä kotimaisemissa. Sellaisia joihin on jotenkin osannut varautua, siis.(Siitä enempi...) Joku trooppinen taifuuni täällä ei ehkä olisi niin kiva juttu, se pilkkoisi varmaan puuliiterinkin valmiiksi hellapuiksi! Paljon on keskustelua herättänyt se, ettei sähkökatkoksiin osata varautua, saatika elää niiden kanssa. Miten se voikaan olla niin ihmeellistä, kun kehitys on kehittynyt niin kaikissa asioissa!!!  Luonnonvoimien kanssa painiessa kehityksestä ei tässä tapauksessa ole meille tavallisille tallaajille juuri apuja, vaan vanhassa vara parempi! Monissa vanhoissa taloissa asuvilla ei olekaan hätäpäivää ilman sähköjä, kun löytyy puuhellaa, leivinuunia, pönttöuunia, takkaa, pihasaunaa, puukiuasta, vesipataa, maakellaria. Joillakin onnekkailla saattaa olla sata lehmää navetassa, niin että saapi omaa maitoakin silloin kun paikallinen Siwa joutuu laittamaan ovensa säppiin. Toki jollakinhan ne lehmät pitää sitten lypsää...mutta kaikissa maataloissahan on nykyään aggregaatit, onhan? Ja kai sitä nyt pari päivää käsinkin lypsää ihan ilokseen...

Vielä muutama päivä sitten facebookki pursusi kypsähtäneiden ihmisten sähkökatkotilityksiä. Meni hermot, en jaksanut enää lukea. Vaikka kaikenlaista voidaan nykypäivänä hallita, niin luontoa ei. Se pitäisi vaan ymmärtää ja hyväksyä. Ihminen ja Vattenfall on aika pieni luonnonvoimien edessä. Ymmärrän kyllä sen, että ihmisiä on tilanteissa/olosuhteissa, joissa sähköttömyys voi tehdä elämän todella hankalaksi, jopa mahdottomaksi, ja siinä onkin syytä olla harmissaan. Esimerkiksi täällä noi kunnan vanhat rivitalot, missä minäkin vietin elämäni ensimmäiset seitsemän vuotta. Niissä kaikki toimii sähköllä, ja kun se katkeaa näin talviaikaan, viilenee myös kämppä ihan muutamassa tunnissa. Ei naurata. Ei myöskään ole kovin kiva olla sähköttömässä talossa kolmen mahatautisen lapsen kanssa ja kynttilän valossa pyykätä oksupyykkiä kylmällä vedellä. Joo, näitähän riittää. Ja kyllähän se potuttaa jos pakastimet sulaa eikä ulkona ole pakkasasteita. Menee vaivalla kerätyt marjat ja savustetut lampaankoivet ( + savulampaan makuiset marjat...).

Meidän kotikonnuilla muutaman tunnin sähkökatkokset ovat varsin yleisiä, niihin on totuttu. Tänä talvena olenkin jo useaan otteeseen suorittanut yöllä vaipanvaihtoa otsalampun valossa, joten se sujuu. Siinä on samalla vähän sellaista Jukolan Viestin -tunnelmaa ja Liisa Veijalaisen meininkiä, vaikka rasteja onkin vain yksi!  Pitäisiköhän muuten neuvolan perhevalmenuksiinkin lisätä oma osionsa; vauvan hoito poikkeusolosuhteissa???

Ehkä kuitenkin pitäisi kehitellä sellainen pelastuspaketti joka kotiin katastrofien varalle.Että pärjäisi viikon tai pari vaikka tulisi ämmiä äkeet selässä taivaalta. Kyllikit voisivat omalta kokemuspohjaltaan ehdottaa seuraavaa:

• otsalamppu (jos luuvalo otsassa ja hullunkiilto silmissä ei riitäkkään)
• paristoja (ettei mäklaitti hyydy heti alkumetreillä)
• kynttilöitä (ja kortsuja) (sähkökatkos ja kynttilän valo voivat olla vaarallinen yhdistelmä)
• oman valinnan mukaan vuosikerta Aku Ankkoja/Me Naisia/Martat -lehteä (jos se otsalamppu vielä toimii niin voi korvata Morsiandieetin, BB:n ja Täykkäreiden katselemisen lukemalla)
• Anni Polvan kirjat Rakkautta ja kaalintaimia sekä Kesytän sinut äkäpussi (yksinäiselle ihmiselle romantiikan nälkään)
• Sudenpentujen käsikirja (sisältä kaikki eloonjäämisen perustaidot ja niksit)
• pelikortit ( pasianssi voi pelastaa synkimmänkin illan)
• trangia ja löpöä  (kunnon erätunnelman saa kun virittää trangianuotion olohuoneen lattialle, keittelee aamupuurot ja iltateet hengitys huuruten)
• pussikeittoja, näkkäriä, tonnikalaa, ananasta, nötköttiä, purkkihernaria (kunnon gourmet -herkkuja, ja vatsa kiittää...)
• ripsiväri ja Marie -keksejä (pulasta pelastaville palomiehille pitää aina olla jotain tarjottavaa)
• tulitikut (sudenpennut neuvovat hieromaan kahta puukalikkaa yhteen, mutta nämä ovat nopeampia)
• untuvamakuupussi -30c olosuhteisiin (kun pelkkä flanellipyjama ja villasukat ei enää riitä ja äijäkin on jo lähtenyt lätkimään)
• pipo ja karvarukkaset (jos ei muuta niin lämmittävät ainakin mieltä)
• pari kiloa suklaata (psyykelääkitys pitää aina olla käden ulottuvilla)
• ratio (humppaa tai kuole, ja kuuntele viranomaistiedotteet ja odota toiveikkaana tietodetta sähköyhtiöltä...jos paristot riittävät!)
• kahvakuula ja hyppynaru (lisäävät lämmön tunnetta, myös fyysisen kunnon ylläpito on tärkeää, seuraava rantakuntokausi kun tulee aina vaikkei sitä tilaisikaan)
• ristikkolehtiä ja lyijykynä (plondeille turhat, mutta muut voi yrittää ajan kuluksi)
• viininkäymisastia, sokeria ja kuivahiivaa (ei mene pakastimen marjat hukkaan)
• puukko, kirves ja pokasaha (jos pitää raivata tietä pois kotipihasta)
• poliisi -eristysnauhaa (siltä varalta jos haluaa viettää vaikka viikon ilman apuaan tyrkyttäviä naapureita)
• Aki Sirkesalon ja Juha Tapion levyjä (lämpimiä väristyksiä ja ihanaa seuraa, mikäli pattereissa riittää vielä potkua)
• paperia ja kierrekorkillinen pullo (tulvan uhatessa voi lähettää pullopostissa rakkauskirjeitä, romanttista!)
• pullo kuoharia ja timanttikorvikset (kriisinkin keskelle juhlan tuntua, piristää kummasti, ainakin hetkeksi)
• ämpäreitä (voi tehdä olohuoneessa jäälyhtyjä)

Jos ei kiinnosta tehdä moisia hankintoja voi vaihtoehtoisesti muuttaa kaupunkiin. Siellä on turvallista eikä koskaan mitään kriisejä. 

Tosiseikkailijat asuukin maalla!