Puntari: Pojista ja tosiystävyydestä

Maisemia viime vuoden hiihtoreissusta Norjaan.

Japaniassa kaikki hyvin. Eilen mullistettiin maailmaa kokeilemalla videopuhelua Skypen välityksellä, ja sieltä se mies Hakubasta vastasi kuin naapurista olisi puhunut. Kuva näkyi ja kaikki. Sain oikein asuntoesittelynkin.
Pieni pettymys oli se, että poikien kämpässä ei ole riisipaperiseiniä eikä tatamia.

Muutaman kuvan olen nähnyt jo reissusta. Lunta näyttää olevan 2 metriä ja rinteet suhteellisen mukavan näköisiä. Jokaisessa fotossa hymyilee naama naantalin aurinkona muutama tutunnäköinen suksija.
Tuntuu hienolta ja uskomattomalta, että siellä pojat nyt ovat, toisella puolella maapalloa.

Alunperin idea kaukomatkasta sai alkunsa siitä, kun ystäväpiirimme seniorit alkavat täyttää pyöreitä vuosia (= 40). Sakke alkoi puuhailla porukalle kunnon nelikymppisreissua, jonka piti suuntautua Kanadaan. Sieltä olisi vuokrattu joku vuoristomaja (oliskohan Eric Forresterin Big Bear ollut vapaana?) ja päivittäin vuorille olisi lähdetty helikopterin kyydissä ja tultu sitten takaisin kotipihaan painovoiman ja tellusuksien avulla. Suunnitelma oli jo etenemässä, esitteet tilattu ja lentohintojakin vähän vilkuiltu, kun synttärisankari veti homman puihin. Liekö syynä jo alkavat kulumat polvissa, tai joku muu ikääntymisen mukanaan tuoma vaiva ;)
Sen verran solidaarisia ovat kuitenkin nuo miehet ystävyyssuhteissaan, että vaikka synttärikalu veti heittoistuimen kahvasta ja päätti jättää reissun väliin, muut kyllä jatkoivat synttärireissun suunnittelemista. Tosiystävyyttä!
Tarkkaa muistikuvaa ei ole, koska matkakohde muuttui Kanadasta Japaniin. Voi olla, ettei ole reissaajillakaan, sillä matkaa taidettiin suunnitella Aitoon Kirkastusjuhlien olutteltan terassilla... (Edellisenä vuonna Kirkastusjuhlien aikana he suunnittelivat offarireissua jonnekin sivistyksen ulkopuolelle, suurinpiirtein Kaukasukselle, joten tietyssä mielentilassa tällä porukalla pälkähtää mieleen ihan mitä tahansa...).

Tästä eteenpäin pyöreitä vuosia täytetään kaveripiirissä noin parin vuoden välein seuraavat kymmenen vuotta. Se tietänee monta hyvää syytä reissata. Ja ainahan sitä voi järjestää nelikymppisreissun, vaikka itse juhlakalu jäisikin kotiin.
Muistakaa pojat nyt kuitenkin lähettää edes kortti jäsen J:lle!