Romantiikkaa ja realismia maaseudulta. Maitolaitureita, puutaloja, räntäsadetta ja rievää. Lähiruokaa, retkeilyä, matkustusta ja kalastusta. Maastopyöräilyä ja unelma-autoja. Tätä, ja paljon kaikkea muuta.
Maitolaiturin Kyllikit
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Puntari: Kaikki mikä kiiltää...
...ei ole välttämättä kultaa, lumihanki tai timantteja.
Viime aikoina olen jäänyt kauppojen hyllyjen ääressä koukkuun erilaisiin kimaltaviin ja värikkäisiin kakkukoristeisiin. Sain ihan alkajaisiksi Hannalta yhden yhdistelmäpaketin Dr. Ötkerin strösseleitä, ja viime viikon aikana se sai seuraansa kaksi muutakin. Nyt pullat, muffinsit tai kaakut voi koristella viidakko-, kesä- tai talviteemalla. Sen lisäksi on pari irtopurkkia muitakin koristeita. Aina löytyy hyvä syy leipoa vaikka mokkapaloja, joiden koristelun antaa lasten käsiin.
Tänään leivottiin ihan vaan vuokapullia, jotka raidotettiin sokerikuorrutteella ja koristeltiin näyttävästi. Kyllä mä oon niiiin täydellinen kotiäiti!
Sen verran rakastan pullaa, ruisleipää, rievää ja pastaa, että karppaajaa minusta ei saisi tekemälläkään. Mutta aika moni on siihen ruokavalioon kääntynyt, sillä kaupan kassalla huomasin eilen, että karppaajille on jo ihan oma lehtikin.
Mutta ihan oikeasti hei...tuore pulla, muki maitoa tai kaakaoa. Luopuisinko siitä nautinnosta koskaan? Tai leivinuunista otettu rievä, jonka päälle voinokare vielä ihanasti sulaa...Sen parempaa ei olekaan!
Voisihan sitä varmasti olla vielä hoikempi, terveempi ja periaatteellisempi, mutta näissä nahkoissa nyt vaan viihdyn ja tällä ruokavaliolla.
Etukäteen mietin pitkään ja hartaasti, että miten hoidan liikunnalliset harrastukset sen kahden viikon ajan, kun mies luuhaa maailmalla. Että ladulle pitää mennä silloin kun lapset ovat kerhossa ja fitnessvinttiin kuntopyöräilemään silloin, kun lapset ovat kotona.
Turhaan päätäni vaivasin, sillä sunnuntaista lähtien päällä on ollut sellainen flunssa, että ei tee mieli liikkua yhtään enempää kuin on pakko. Melko varma olen, että poskiontelossakin on tulehdusta, mutta en nyt vaan ehdi lääkäriin...Eli ihan hissukseen tässä nyt on vaan otettava. Johan se hiihtäminen hyvältä viime viikolla maistuikin.
Siitä olen tyytyväinen, että en sitten ilmoittautunutkaan Jämin triplaan, vaikka vähän jo ehdin innostua. Nyt tälle vuodelle on tasan 1 pyöräilytavoite: Tahko MTB, ja 1 muu tavoite: joku puolimara jossakin joko sauvakävellen tai hölkäten.
Kukkia triahtloniin taitaa olla turha lähteä räpiköimään, ellei uintiosuudelle saa ottaa mukaan käsivarsikellukkeita.
Näin sitä vaan helposti luovutaan kaikista tavoitteista, joita vielä syksyllä riemuissani asetin. Eikä tunnu missään!
Ja lopuksi, tämä kuva sai tänään jo kaipaamaan kesää ja sulia maastoja...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kipeänä oleminen on aina ikävää, höh. Sille ei ole koskaan sopivaa aikaa.
VastaaPoistaKukkiaan lähtemistä ei suotta kannata arkailla. Uinti menee kyllä, kun ottaa rauhassa. Se on kuitenkin aika lyhyt.
Mulla on vaan selkeä visio siitä, että selviydyn uintiosuudelta rantaan siinä vaiheessa, kun kärki jo tulee vaihtoon pyöräilystä...Viime vuonna kärki meni ainakin hyvää vauhtia ;)
VastaaPoistaKattellaan nyt, monta vuotta olen jo tuosta Kukkian pitkästä matkasta haaveillut, mutta nyt voisi siitä jo kunnon puolesta selvitäkin.
Sais vaan itsensä terveeksi, niin treeni vois jatkua. Ja jos vaikka sinne uimahalliinkin pääsisi vähän testailemaan, kuinka monta metriä pysyy pinnalla.