Halkomäki: Maverick palaa taisteluun!

Otsikko legendaarisesta Top Gun -elokuvasta kertoo osaltaan sen, että Halkomäki palaa taas kehiin joulutauolta.
Ja uudenvuodentauolta. Ja loppiaistauolta.
Eli toisin sanoen mekin olemme kotiutuneet Lapista!

Kahden viikon loma Ylläksellä oli kuin köyhän naisen maailmanympärysmatka. Pitkä, uuvuttava mutta antoisa. Kauppareissulla kuuli puhuttavan kieliä varmaan jokaisesta maapallon maanosasta ja valtaosa vastaantulijoistakin oli ulkomaalaisia. Britit kävelivät pilkkihaalarit päällä ja laskettelulasit päässä, jaappaanialaiset taas suosivat aina yhtä muodikkaita hengityssuojaimia. Ja kameroita. Venäläiset taasen erotti karvahatuista ja kimalletoppatakeista. Aussit, itävaltalaiset, saksalaiset, ranskalaiset ja tanskalaiset sun muut turistit sulautuivat yllättävän hyvin katukuvan suomalaisten joukkoon. Paitsi ettei ne oikein osanneet hiihtää. Ainakaan jalkakäytävillä.
Ennätyssuuresta turistimäärästä huolimatta meininki Äkäslompolossa noudatti silti samaa vanhaa kaavaa; valtaosassa kylää vallitsi rauha ja hiljaisuus. Eli jos ei halunnut mennä Jounin Kaupan hälinään, niin muualla saikin sitten olla ihan omassa rauhassa. Lastenvaunut ja moottorikelkat mahtuivat edelleen sulassa sovussa kulkemaan jalkakäytävällä rinnakkain ja traktoriauramies sammutti linkonsa ja koneensa aina siksi aikaa että pääsin vaunujen kanssa ohi. Sitä kutsuisin jo yliystävälliseksi toiminnaksi! Pisteet auramiehille!!!



Lapsiperheen lomaanhan kuuluu kuulemma aina erottamattomasti se, että joku on sairaana. Niin nytkin. Ensin Pikku-Kiiski sai pari päivää ennen reissua hirvittävän yskänuhan ja vinkui tukkoisena kuin säkkipilli. Tapaninpäivän iltana meillä alkoi vatsatauti, joka veikin sitten potkun koko loppu lomasta. Olo oli kuin meduusalla, yhtä terhakka! Muutaman päivän paastosta aiheutunutta kalorivajetta sainkin sitten paikkailla hyvällä omalla tunnolla suklaarasioiden ääressä. Vaikka onhan se ehkä hiukan kohtuutonta, että yhden ihmisen vastuulle langetetaan koko perheen joulusuklaiden syöminen. Selvisin urakasta silti hienosti, kiitos pitkäjänteisen ja vuosia kestäneen treenin.
Vuoden vaihtumista odotin haikein mielin, sillä olin elänyt varmasti tähänastisen elämäni onnellisimman vuoden. Tämä vuosi kesti melkein 14 kuukautta. En uskaltanut toivoa parempaa uutta vuotta, koska en edes osaisi kuvitella miten onnellinen se olisi. Toivoin vain, että kaikki olisi hyvin myös vuonna 2013. Ilmassa oli jotain ihanaa...tähtipölyä? Vuoden vaihtuessa Äkäslompolossa laskettiin taivaalle varmaan satoja kynttilälyhtyjä, sellaisia paperisia missä on pieni kynttilä sisällä. Voi mahdoton että olivat kauniita kun purjehtivat taivaalla ilmavirtojen vietävänä! En ole koskaan missään nähnyt mitään niin kaunista ja niin äänetöntä ilotulitusta. Mykistyneenä katselin mökin ikkunasta valomerta taivaalla ja valvoin pienimmän unta. Raketiton uusivuosi -teema ei ihan onnistunut Äkäslompolossa, sillä ainakin venäläisillä turisteilla oli sellaiset ohjuspatteriarsenaalit mukana että...kyllä siinä räiskeessä lähti varmaan järki niin koirilta kuin koiran omistajiltakin! Itsekin lymysin kuin säikky jänis peiton alla aamuyön tuntien päättymättömässä jytkeessä ja heiluttelin valkoista lippua rauhan merkiksi. Ei auttanut. Hiljaisuus laskeutui kello viisi. Vuosi vaihtui ilmeisen piiiitkällä kaavalla!

Kotiin oli superkiva tulla!!! Rappusilla paloi kynttilä, takassa tuli. Ja jotkut tontut olivat käyneet loman aikana silittämässä mun puhtaan pyykin vaatekasani pois. Ja parittaneet kaikki parittomat sukat. I-HA-NAA!
Päättymättömältä tuntunut kahden viikon loma oli siitäkin erikoinen, etten ole koskaan mistään lomalta tullut niin ryytyneenä kotiin. Ja niin ruokahaluttomana. Luojan kiitos se ongelma on jo korjaantunut! Ja väsyneenä. En ehkä puhuisikaan lomasta. Puhun mielummin matkasta. Nyt kun pahimmat pyykkikasat on selätetty ja koti edes jonkilaisella asetuksella kuosissa, niin nyt menee mukavasti. Otin Kiiskin kanssa lomalle vähän jatkoaikaa. Nukuttiin eilen puoli kymmeneen. Jätettiin sänky petaamatta. Syötiin tuoreita hillomunkkeja. Porsaita äidin...

Ei ole ressiä alkaneesta vuodesta ja paremmasta elämästä.
Viime vuosikin meni mukavasti, joten jatketaan samalla kaavalla.
Se piisaa ja siinäkin on tekemistä!