Sen enempää päivän tapahtumiin menemättä voin kertoa, että jälkikasvu osasi kyllä rassata oikein kunnolla. Ja heti aamusta lähtien. Loppujen lopuksi illalla yhdeksältä linnottauduin makuuhuoneeseen ja ilmoitin lapsille, että voivat mun puolesta vaikka pistää koko kämpän säpäleiksi. Rauhoittuivat.
Päivän aikana piti ottaa kriisipuhelu Aitooseen ja vielä illalla vaihtaa pari tekstiviestiä, niinkin syvällisellä messageosastolla kuin paskapaskapaska mutta kyllä kuulkaas helpotti.
Tänään onneks sitten aurinko paistoi ihan kirjaimellisestikin. Pudotin lapset kerhoon, pakotin itteni ladulle ja sivakoin tuolla kaikki sisäiset sappinesteet pihalle (noin niinku vertauskuvallisesti). Johan tuli parempi fiilis.
ps. Tuollaisia kriisipäiviä varten pitäisi kotona olla joku suklaajemma olemassa. Luulen, että tilanne olis osittain korjaantunut kevyellä sokerihumalalla, kun kunnon känniäkään ei voinut ottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti