Halkomäki: Vähän erilainen Itsenäisyyspäivä

Meidän perheessä on ollut vuosia omat perinteensä Itsenäisyyspäivänä. Se on meille vuoden arvokkain päivä. Sitä juhlitaan ylpeinä ja kiitollisin mielin.
Jos mahdollista, aamulla on vedetty lippu salkoon ja lähdetty jänisjahtiin. Iltapäivästä tultu kotiin ja ryhdytty ruuanlaittopuuhiin. Televisiosta on katsottu puolustusvoimien paraati ja muutakin mielenkiintoista ohjelmaa, yleensä sotahistoriapainotteista sellaista. Päivän ovat huipentaneet Itsenäisyyspäivän illalliset oman perheen ja läheisten kesken. Pöydässä on ollut metsän antimia, hirveä, jänistä, sienikastiketta ja marjahyytelöitä sekä makoisat jälkiruuat.  Lihan kaverina kotimaisia kasviksia ja juureksia. Äiti on leiponut rievää tai siirappilimppua. Sinivalkoiset kynttilät, kaunis kattaus ja hyvää musiikkia. Seitsemältä on aloiteltu Linnan juhlien katselu, siinä sivussa nautittu kahvit ja täytekakut.

.

Tänä vuonna Itsenäisyyspäivä meni hiukan erilaisissa merkeissä kuin aikaisemmin. Meidän pikku-kiiski vietti  sinivalkoisia ristiäisjuhliaan Mummolassa isovanhempien, setien, tätien, serkkujen ja kummien perheiden kanssa. Juhlan kunniaksi saatiin pumpulinpehmeä valkoinen lumipeite maahan ja iki-ihana suosikkipappimme tuli Kuhmalahdelta asti toimittamaan pojan kasteen. Kastemekko oli sama kuin pojan isomummolla Helenalla vuonna 1925 Haapamäen kartanossa ja myöskin kastemalja oli samoja peruja, siinä on kastettu nyt jo neljä sukupolvea. Vanhan kastemekon tuunasin käyttökuntoon uusilla nauhoilla ja lyhensin hihoja sopiviksi. Kasteliina oli isän suvun puolelta, samoin pöytään katetut kullatut kahvikupit.
Tarjoilujen valmistelussa oli mukana "puoli sukua". Pöydässä perinteisten lusikkaleipien, suklaasydämien ja kaneliässien ohella oli täytekakkua, puolukkahyydykekakkua, suklaaneliöitä, karjalanpiirakoita, munavoita ja Lapin poropiirakkaa. Kastepöydän kukkakimpussa oli valkoisten ruusujen kanssa puolukan ja mustikan varpuja. Kahvipöydässä ja muissa pöydissä oli mustikanvarpuja ruusujen seurana. Takassa paloi sinisiä ja valkoisia kynttilöitä, Suomen lippu koristi pöytää.

Pieni poika hoiti juhlakalun osan tyynesti, hiukan hörähti kun pappi valeli vettä päähän. Äiskän ja Tädin silmät kostuivat toimituksen aikana moneen otteeseen, milloin mistäkin syystä. Pieni serkkutyttö veti Jumalan kämmenellä -koreografian ihailtavalla antaumuksella, T:n kummityttö luki katkelman Raamatusta ja kummit ottivat vastuullisen  tehtävänsä vastaan hymyssä suin. Juhlapäivä oli rankka mutta mukava, hulinaa riitti iltaan asti. Sitten olikin aika rauhoittua ystävien ja kuohuviinin kanssa Linnan juhlien ääreen.

. 

Myöhään illalla katselin kotisohvalla onnesta soikeana pientä poikaani. Saku Topias.

Koko Suomi juhli. 

Paras Itsenäisyyspäivä ikinä!