Puntari: Tahko MTB, ohjeita

Miettisen Ollin asiantuntevasta tekstistä innoittuneena aloin pohtia oman menestykseni kulmakiviä maastopyöräilyssä. Jakaakseni ns. Voittajan Reseptin päätin tehdä itsekin listauksen, kuinka kesän Tahkon kilpailusta selvitään maaliin rinta kaarella ja pokaalit silmissä kiiluen.

                                             TIINAN TEESIT TAHKOLLE 2012

TULIN, NÄIN ja olin viideskymmeneskuudes...
 

1. Ennen kaikkea muuta valmistautumista (kuten harjoittelua), huolehdi, että ajopaitasi, pyöräsi kahvojen ja pyörään kiinnitettävän numerolapun värit mätsäävät. Jos näin ei ole, ei kannata edes osallistua. Samansävyisestä huulipunasta (ja siitä, että se pysyy huulilla maaliin asti) lisäpisteitä (paitsi ei pojille)!

2. Kilpailua edeltävällä viikolla huolehdi riittävästä syömisestä. Tai oikeastaan ei riitä, että syöt riittävästi. Syö tsiljardikertaa enemmän. Tämän viikon jälkeen sinun täytyy luultavasti katsoa joku BBC:n Afrikka-dokumentti 80-luvulta palauttaaksesi mieleen, mitä nälkä on.

3. Älä missään nimessä ennen kilpailua koske itse pyörääsi minkään huoltotoimenpiteiden merkeissä!!!

4. Saavu kisapaikalle mielellään edeltävänä iltana, että ehdit nauttia paikallisella terassilla vähintään yhden relaxoivan. Lihaksilla on koko seuraava päivä aikaa hapottaa. Nauti vielä kun voit.

5. Syö aamupalaksi sitä mitä olet tottunut syömään. Älä syö puuroa, jos et syö normaalistikaan puuroa. Kysykää vaikka Miikalta, jonka Eloveenat päätyivät Kinahmi ykköselle männyn juuristoa somistamaan.

6. Lähtöviivalla näytä vaatimattomalta. Ihan vaan siltä, että tässä joku onneton kotiäiti on lähtenyt koittamaan rajojaan. Vapauta sisäinen atleettisi rasvakerrosten alta vasta starttipyssyn pamahdettua.

7. Nauti huoltopisteiden palvelusta. Tästähän sitä ollaan maksettu. Kun toisella kädellä tunget puolikasta banaania suuhun, heilauta toisella kädellä toisesta suupielestä mustikkasoppaa sisään - samalla kun joku Kinahmin martoista kaataa kuupalla saavista urheilujuomaa päähäsi (saattaa imeytyä sitäkin kautta ja säästyypähän aikaa).

8. Jos pyöräsi hajoaa, asettaudu viehkeästi polun viereen ja näytä siltä, ettet ole koskaan elämäsi aikana korjannut ainuttakaan pyörää. Luultavasti se tulee onnistumaan yllättävän helposti. Kyllä siihen lopulta joku epätoivoinen sinkkumiesmaastopyöräilijä pysähtyy meisseleineen

9. Maaliviivalla tuuleta. Siinäkin tapauksessa, että maalivaate on purettu jo pari tuntia ja 1500 maaliintulijaa aikaisemmin. Näyttävyys ennenkaikkea (tässä vaiheessa myös ajopaita ja huulipuna astuvat urheilusuorituksen kannalta oleelliseen rooliin).

10. Palautumista varten heitä heti maaliviivan jälkeen joku kolmiolääke huuleen. Olo muuttuu heti paljon kivemmaksi eikä päänsärky pääse pilaamaan iltabileisiin osallistumista. Sitä paitsi lääkkeen humahtaessa hattuun voi hetken tuntua jopa siltä, että tämä on koettava uudestaan!

Kyllikit: Plokiarvonta

Viitosia ja nollia, siinä on teema tähän Maitolaiturin 1-vuotis plokiarvontaan! Vuoden aikana tänne on kertynyt 50 rekisteröitynyttä vakkarilukijaa, ja plokia on käyty lukemassa kaikkiaan  jo yli 50 000 kertaa! Käsittämätöntä! Normipäivänä plokia lukee noin 250 ihmistä, vilkkaimpina päivinä kävijöitä on ollut yli 700! Kuka näitä meidän juttuja oikein lukee, sitä me ihmetellään edelleen!!! Mutta huippukivaa että luette, ja sen kunniaksi kaikkien lukijoiden kesken arvotaankin nyt LUOMU -henkinen pieni hemmottelupaketti. Se sisältää Frantsilan Juhannusruusu -sarjan ihanaa Luontoäidin ruusuista suihkugeeliä, reilun kaupan Green&Black´s luomusuklaata sekä kaksi pakettia Clipper luomuteetä: vihreää ja valkoista.

Arvontaan voit osallistua jättämällä nimelläsi tai nimimerkillä kommettilootaan jonkun muistijäljen Maitolaiturin taipaleelta: mikä juttu tai tarinanpätkä Kyllikkien meiningeistä on jäänyt erityisesti mieleesi? Mikäli kommenttiloota tökkii, voit osallistua arvontaan samoilla ohjeilla myös sähköpostin kautta: kyllikit@luukku.com. Arvonta suoritetaan tämän viikon sunnuntaina ja voittajan nimi/nimimerkki julkaistaan silloin täällä plokissa.

ONNEA ARVONTAAN! 

..............................................................................

Ai miten sinne kommenttilootaan jätetään viestiä? Tämänkin postauksen alareunassa vaaleanharmaassa kentässä on merkintä X kommenttia. Kun klikkaa siitä, aukeaa näkyviin jo kirjoitetut kommentit sekä kommenttikenttä, johon voit jättää omat juttusi ja puumerkkisi. Sen jälkeen valitset alas vedettävästä valikosta joko tunnisteen nimetön tai jos sinulla on rekisteröitynä oma käyttäjätunnus niin sen (ja silloin pitää olla kirjautuneena sisään). Sitten painat nappia julkaise. Sen jälkeen kommentti näkyy postauksen ohessa. Mitään turvavarmenteita ei kai enää siinä kysellä...

Halkomäki : Mitä jäi käteen?

Lomat on lusittu ja viikko vietetty taas jo täällä kotimaisemissa. Plokin päivitys on ollut jäissä teknisten ongelmien vuoksi, joten nyt tulee tapetille viisi päivää vanhaa tekstiä, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan? 
Tämäntalvinen hiihtoloma oli tapahtumien suhteen paljon kesympi kuin vuosi sitten, mutta erinomaisen hyvä ja kiva loma silti. Tässä seuraavaksi pari mainitsemisen arvoista asiaa, jotka ovat saldona ihanalta reissulta. Ikinä sitä ei tiedä mitä milloinkin reissuilta käteen jää...ja ehkä hyvä niin!

Kevyt. Näppärä. Täyteläinen. Ahnas. Samettinen. Tuoksussa puuta, muovia ja terästä. Toimii parhaiten takatalven tuiskupäivinä ja keväisillä aurinkohangilla. Suosittelen lämpimästi kaikille teille.

 Neljä tähteä ja lisämaininta LÖYTÖ.

Masi Nova. Lumilapioiden aatelia!

....................................................................................

Nautinto. Neljä tähteä. LUOMU

Hyvä, hyvempi vai hyvin? Menee kyllä jo nautinnon puolelle....ei kaipaa sen kummempaa analyysiä!

Tässä siis materialistinen katsaus loman antiin. Lomalla tuli kerättyä myös aimo annos mielenrauhaa, tyyneyttä, aurinkoa, hiljaisuutta sekä yltiöpäistä keveyttä, johon ei ihminen kotona pyykkivuoriensa äärellä millään pysty. Tuliaisiksi pakattiin myös rutkasti kainalonuhjausta, halia, rapsutusta, jokellusta, kikatusta ja yhdessäoloa. Lauantai menikin kotona vielä ihan lomafiiliksissä, sunnuntaina iski lomaväsymys ja maanantaina ketutus kaikkien tekemättömien asioiden äärellä. Tänään meillä meneekin jo ihan hyvin...

Uutta lomaa odotellessa!

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Mutta mitä tapahtui viime vuonna Ylläksellä, kun kysymyksessä oli hiukan toisenlainen Kyllikkiloma? 
Käy kurkkaamassa!

Latuja ja laatuviinejä
Pallas, parasta Lapissa
Hiihtäjiä ja wannabehiihtäjiä
Päivän valitut palat

Puntari: Keventäjät

Kirjoittelin joku aika sitten, etten ole koskaan oikein tuntenut painetta laihduttaa. Että paino on ollut aina mikä on ollut, eikä siitä paineita sen enempää. Nyt tilanne on kuitenkin vähän muuttunut...

Pyöräilymaailmassahan paino on kaikki kaikessa. Siis lähinnä pyörän paino. Mitä kevyempi, sen parempi. Viime kesänä mun maastopyörään vaihdettiin vaikka mitä osia (ylijäämiä miehen projekteista), ja sen painosta saatiin viilattua jokunen satku grammoista pois. Ihan niinku se mun tuloksiin mitenkään vaikuttaisi, mutta ei voi sitten ainakaan pyörää syyttää...
Nyt kun meillä molemmilla alkaa olla sellaiset suhteellisen kevyet pyörät, niin olisi vissiin ihan järkevää höylätä jokunen gramma pois myös kuskeista. Se vaan tuntuu olevan paljon vaikeampaa: pyörää saa kevennettyä parilla klikkauksella ChainReactionCyclesissa, mutta rahalla ei tunnu saavan pois ylimääräisiä rasvoja lantiolta (paitsi tietty tekemällä pienen klinikkamatkan Viroon).

Mies kävi vuosi sitten UKK-instituutin urheilijan kuntotestissä ja siellä suosituspainoksi lääkäri kertoi vähän päälle 90 kiloa. Se on mun mielestä ihan pirun vähän tuon kokoiselle karpaasille, mutta sitä kohti aletaan tässä nyt hitaasti mutta varmasti hissutella. Mitään vinttikoiraa en kyllä miehestäni halua, joten jos ukko alkaa kuihtua liiaksi, alan lorauttelemaan kermaa ja sulattelemaan voita vähän joka ruokaan.
Itselleni mitään ihannepainoa ei olla asetettu, mutta jos tänä kesänä painan suunnilleen saman verran kuin viime kesänä (n. 55 kg) niin se varmaan on ihan hyvä juttu.

Mitä tässä sitten aletaan tehdä keventämisen eteen? Liikuntamäärä pysynee ennallaan, joten yritetään viilata vähän tuota syömistä. Jätetään viikottaiset leivontasessiot väliin ja kasvatetaan salaattien ja sopan osuutta ruokavaliossa. Karkkia ja viinaa meillä ei nautita käytännössä lainkaan (muutamaa punaviinilasillista poropaistin kanssa nautittuna ei lasketa), joten niistä ei pysty yhtään tinkimään. Pikaruokaa ja eineksiä syödään hyvin harvakseltaan.

Keventäjän kirja ja Keventäjän kunto- ja ravintokirja ovat hyviä perusteoksia muistuttamaan, miten ihmisen tulisi syödä. Siis kuinka paljon, millaista ruokaa ja miksi. Jos ihan todenteolla laihduttaisin, niin nämä teokset pitäisivät kyllä jalat tiukasti maassa ja antaisivat hyvää tsemppiä myös tunnesyömisen hallitsemisen puolelle.
Kirjoissa asiat on esitetty selkeästi, mielenkiintoisesti ja innostavasti. Tekstit herättävät ajattelemaan ja pohtimaan syömistä (ja elämää) monelta kantilta. Suosittelen tutustumaan, jos aiha liippaa yhtään läheltä. Nämä kirjathan liittyvät maikkarin netissä olleeseen (nyt jo lopetettuun?) Keventäjät-palveluun, mutta toimivat ihan itsenäisinä opuksinakin.

Panokset kovenee kesää kohti. Ensimmäiset kisailmoittautumiset ja majoitusvaraukset on tehty ja ihan itseähän sinne metsäpoluille lähdetään taas voittamaan. Paikallinen urheiluseura teki jo tunnusteluja Venlojen Viesti -joukkueen suhteenkin, joten 16.6. vietetään varmaan Vantaalla Valio-Jukolan merkeissä.
Tulossa on kaikin puolin mielenkiintoinen ja tapahtumarikas liikuntakesä!

Kyllikit pulassa: APUVA!

Nyt kaivataan todellisten nettinörttien apua!  

Plokiarvonta tulossa ja Bloggeri ilmoittaa että Picasa -verkkoalbumi on täynnä eikä päivityksiin pysty lisäämään kuvia! MITÄ PITÄÄ TEHDÄ??? Toisin sanoen miten niitä kuvia saa poistettua sieltä verkkoalbumista?

Puntari: Kuntokatsaus

Ehkä luulette, että olen viime viikot keskittyny pelkästään pulliin ja löhöilyyn? Ei sentään, jokavuotinen reidet kesäkuntoon -kampanja on taas päällä hyvävoimaisena (ja tuloksetkin varmasti yhtä hyvät kuin jokaisena vuonna aikaisemminkin...)

Viikonloppuna tuli tehtyä tän talven parhaat hiihtolenkit. Voin ihan valehtelematta sanoa, että ekaa kertaa luisti suksi tänä talvena. Aikaisemmin se on ollut sellaista ihan hartiavoimin hampaat irvessä lykkimistä, mutta nyt mentiin eteenpäin lähes ajatuksen voimalla.
Ja eilinen sää...ei siitä sen enempää. Pisamat nenälläni kertokoon kaiken tarvittavan!

Munhan piti tänä talvena hiihtää vähintään 500 kilsaa. Ei tule täyttymään. Syytetään myöhäistä talvea ja kaikkea muuta paitsi itseä. En onneksi varmaankaan jää viime vuoden kilometreistä, vaikka paikoitellen näytti huolestuttavalta sen suhteen. Nyt on kasassa joku 260 ja jos vanhat merkit pitää paikkansa, niin Lapin kevätviikolla lykin sen satasen helposti kasaan. Ja kyllä sitä vielä soisi kotiladuillekin pääsevänsä!

Eilen sain ottaa pikaisen katsekontaktin mieheni salarakkaaseen, jota se piilottelee autotallissa ja jonka kurveja se käy säännöllisesti siellä hyväilemässä multa salaa.
Uusi Niner oli kyllä niiiiin hieno, että iski ihan pyöräkuumeella itseäkin. Onneksi pikainen vilkaisu pankkitilille palauttaa nopsaan maanpinnalle. Sitä paitsi mulla on todella hieno ja hyvä pyörä. On on! Tosin siitä puuttuu tällä hetkellä satulatolppa (ja tietysti myös satula), koska ne on irroteltu erään toisen meidän taloudessa pyöräilyä harrastavan henkilön kalustoa täydentämään.
Keväistä pyöräkuumetta oli aistittavissa myös Tampereella R-techissä, minne piipahdimme perjantaina viemään jotain vanteita ja juttelemaan mukavia. Samalla löytyi Mairelle aika sopiva pyörä ensi kesäksi, joten ehkä äidinkin pyöräkuume siinä vähän saa helpotusta kun löytyy junioriosastolle menopeli alle?

Yritän hillitä mieltäni vielä kovasti, ettei se karkaile kesäisiin sydänhämäläismetsiin iltarastien kiihkeään tunnelmaan tai Kangasalan harjuille sykettä koetteleville maastopyörälenkeille. Nyt on kuitenkin vielä talvi, ja niin kauan kuin latu löytyy, meitsi aikoo hiihtää. Piste.

Ja tuohon edelliseen rakkaushaasteeseen piti vielä lisäämäni:

Rakkautta on...kun on olemassa joku, joka voitelee suksesi ja huoltaa polkupyöräsi. Ja opettaa sitä sisäkumin vaihtamista nauramatta ja hermostumatta vaikka oletkin siinä ihan surkea tumpelo!

Kyllikit: Rakkaushaaste

 

Saimme tämän haasteen Sitruunaa ja vaniljaa -blogista JOnnalta. Kiitos siitä. Haasteen ajatus on tämä:

 

Rakkautta on... -sarjassa on ajatuksena koota kaikkia pieniä rakkaudesta kertovia tekoja arkielämässä. Melkoisen imelää, mutta minusta on ajoittain ihanaa pysähtyä ajattelemaan, millä hyvinkin pienillä eleillä osoitamme rakkauttamme lähimmäisiämme kohtaan. Rakkaudenosoitukset voivat olla puolisoa, äitiä, isää, sisaruksia, lemmikkiä tai vaikka itseään kohtaan. Tärkeintä on vain tuntea saavansa ja antavansa rakkautta. Teot eivät kaipaa selittelyä, vain se on tärkeää, että sinä itse tunnet sydämessäsi jotain niiden pienten tai vähän suurempien eleiden, hetkien, tekojen, ajatusten kautta.

Rakkautta on...huomata, että toisen lähellä on niin helppo hengittää, että tuntee leijuvansa.

Rakkautta on...olla ärsyyntymättä, vaikka jo toinen maitomuki kaatuu pöydälle.

Rakkautta on...laittaa jääkaapin oveen kuva parhaasta ystävästä, niin että tuntuu kuin olisimme aina yhdessä.

Nämä rakkausajatukset kirjoitti Kyllikeistä Tiina, joka jakaa haasteen seuraaviin blogeihin:

Ellikselle
Hiltusen Paavon sporttiblogiin
Hannalle Hurja-Hannan blogiin