Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Puntari: Keventäjät

Kirjoittelin joku aika sitten, etten ole koskaan oikein tuntenut painetta laihduttaa. Että paino on ollut aina mikä on ollut, eikä siitä paineita sen enempää. Nyt tilanne on kuitenkin vähän muuttunut...

Pyöräilymaailmassahan paino on kaikki kaikessa. Siis lähinnä pyörän paino. Mitä kevyempi, sen parempi. Viime kesänä mun maastopyörään vaihdettiin vaikka mitä osia (ylijäämiä miehen projekteista), ja sen painosta saatiin viilattua jokunen satku grammoista pois. Ihan niinku se mun tuloksiin mitenkään vaikuttaisi, mutta ei voi sitten ainakaan pyörää syyttää...
Nyt kun meillä molemmilla alkaa olla sellaiset suhteellisen kevyet pyörät, niin olisi vissiin ihan järkevää höylätä jokunen gramma pois myös kuskeista. Se vaan tuntuu olevan paljon vaikeampaa: pyörää saa kevennettyä parilla klikkauksella ChainReactionCyclesissa, mutta rahalla ei tunnu saavan pois ylimääräisiä rasvoja lantiolta (paitsi tietty tekemällä pienen klinikkamatkan Viroon).

Mies kävi vuosi sitten UKK-instituutin urheilijan kuntotestissä ja siellä suosituspainoksi lääkäri kertoi vähän päälle 90 kiloa. Se on mun mielestä ihan pirun vähän tuon kokoiselle karpaasille, mutta sitä kohti aletaan tässä nyt hitaasti mutta varmasti hissutella. Mitään vinttikoiraa en kyllä miehestäni halua, joten jos ukko alkaa kuihtua liiaksi, alan lorauttelemaan kermaa ja sulattelemaan voita vähän joka ruokaan.
Itselleni mitään ihannepainoa ei olla asetettu, mutta jos tänä kesänä painan suunnilleen saman verran kuin viime kesänä (n. 55 kg) niin se varmaan on ihan hyvä juttu.

Mitä tässä sitten aletaan tehdä keventämisen eteen? Liikuntamäärä pysynee ennallaan, joten yritetään viilata vähän tuota syömistä. Jätetään viikottaiset leivontasessiot väliin ja kasvatetaan salaattien ja sopan osuutta ruokavaliossa. Karkkia ja viinaa meillä ei nautita käytännössä lainkaan (muutamaa punaviinilasillista poropaistin kanssa nautittuna ei lasketa), joten niistä ei pysty yhtään tinkimään. Pikaruokaa ja eineksiä syödään hyvin harvakseltaan.

Keventäjän kirja ja Keventäjän kunto- ja ravintokirja ovat hyviä perusteoksia muistuttamaan, miten ihmisen tulisi syödä. Siis kuinka paljon, millaista ruokaa ja miksi. Jos ihan todenteolla laihduttaisin, niin nämä teokset pitäisivät kyllä jalat tiukasti maassa ja antaisivat hyvää tsemppiä myös tunnesyömisen hallitsemisen puolelle.
Kirjoissa asiat on esitetty selkeästi, mielenkiintoisesti ja innostavasti. Tekstit herättävät ajattelemaan ja pohtimaan syömistä (ja elämää) monelta kantilta. Suosittelen tutustumaan, jos aiha liippaa yhtään läheltä. Nämä kirjathan liittyvät maikkarin netissä olleeseen (nyt jo lopetettuun?) Keventäjät-palveluun, mutta toimivat ihan itsenäisinä opuksinakin.

Panokset kovenee kesää kohti. Ensimmäiset kisailmoittautumiset ja majoitusvaraukset on tehty ja ihan itseähän sinne metsäpoluille lähdetään taas voittamaan. Paikallinen urheiluseura teki jo tunnusteluja Venlojen Viesti -joukkueen suhteenkin, joten 16.6. vietetään varmaan Vantaalla Valio-Jukolan merkeissä.
Tulossa on kaikin puolin mielenkiintoinen ja tapahtumarikas liikuntakesä!

2 kommenttia:

  1. Herkkuosasto on jo pannassa ja vihanneksia kiskotaan pino päivässä. Ja miksei sitä tutustuisi näihinkin opuksiin, jos ovat vielä jostain saatavilla. Lähden etsimään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HEh, just kun pääsin kehumaan, ettei viinaa juoda meillä oikeastaan lainkaan, niin otettiin rehvakkaasti lauantaisaunan päälle omenasiiderit. Hirveetä selkärangattomuutta!

      Kirjoja voin tosiaan suositella, jos jostain käsiin osuu!
      T

      Poista