Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Puntari: Tahko MTB, ohjeita

Miettisen Ollin asiantuntevasta tekstistä innoittuneena aloin pohtia oman menestykseni kulmakiviä maastopyöräilyssä. Jakaakseni ns. Voittajan Reseptin päätin tehdä itsekin listauksen, kuinka kesän Tahkon kilpailusta selvitään maaliin rinta kaarella ja pokaalit silmissä kiiluen.

                                             TIINAN TEESIT TAHKOLLE 2012

TULIN, NÄIN ja olin viideskymmeneskuudes...
 
1. Ennen kaikkea muuta valmistautumista (kuten harjoittelua), huolehdi, että ajopaitasi, pyöräsi kahvojen ja pyörään kiinnitettävän numerolapun värit mätsäävät. Jos näin ei ole, ei kannata edes osallistua. Samansävyisestä huulipunasta (ja siitä, että se pysyy huulilla maaliin asti) lisäpisteitä (paitsi ei pojille)!

2. Kilpailua edeltävällä viikolla huolehdi riittävästä syömisestä. Tai oikeastaan ei riitä, että syöt riittävästi. Syö tsiljardikertaa enemmän. Tämän viikon jälkeen sinun täytyy luultavasti katsoa joku BBC:n Afrikka-dokumentti 80-luvulta palauttaaksesi mieleen, mitä nälkä on.

3. Älä missään nimessä ennen kilpailua koske itse pyörääsi minkään huoltotoimenpiteiden merkeissä!!!

4. Saavu kisapaikalle mielellään edeltävänä iltana, että ehdit nauttia paikallisella terassilla vähintään yhden relaxoivan. Lihaksilla on koko seuraava päivä aikaa hapottaa. Nauti vielä kun voit.

5. Syö aamupalaksi sitä mitä olet tottunut syömään. Älä syö puuroa, jos et syö normaalistikaan puuroa. Kysykää vaikka Miikalta, jonka Eloveenat päätyivät Kinahmi ykköselle männyn juuristoa somistamaan.

6. Lähtöviivalla näytä vaatimattomalta. Ihan vaan siltä, että tässä joku onneton kotiäiti on lähtenyt koittamaan rajojaan. Vapauta sisäinen atleettisi rasvakerrosten alta vasta starttipyssyn pamahdettua.

7. Nauti huoltopisteiden palvelusta. Tästähän sitä ollaan maksettu. Kun toisella kädellä tunget puolikasta banaania suuhun, heilauta toisella kädellä toisesta suupielestä mustikkasoppaa sisään - samalla kun joku Kinahmin martoista kaataa kuupalla saavista urheilujuomaa päähäsi (saattaa imeytyä sitäkin kautta ja säästyypähän aikaa).

8. Jos pyöräsi hajoaa, asettaudu viehkeästi polun viereen ja näytä siltä, ettet ole koskaan elämäsi aikana korjannut ainuttakaan pyörää. Luultavasti se tulee onnistumaan yllättävän helposti. Kyllä siihen lopulta joku epätoivoinen sinkkumiesmaastopyöräilijä pysähtyy meisseleineen

9. Maaliviivalla tuuleta. Siinäkin tapauksessa, että maalivaate on purettu jo pari tuntia ja 1500 maaliintulijaa aikaisemmin. Näyttävyys ennenkaikkea (tässä vaiheessa myös ajopaita ja huulipuna astuvat urheilusuorituksen kannalta oleelliseen rooliin).

10. Palautumista varten heitä heti maaliviivan jälkeen joku kolmiolääke huuleen. Olo muuttuu heti paljon kivemmaksi eikä päänsärky pääse pilaamaan iltabileisiin osallistumista. Sitä paitsi lääkkeen humahtaessa hattuun voi hetken tuntua jopa siltä, että tämä on koettava uudestaan!

17 kommenttia:

  1. Tässä oli muuten tosi hyviä vinkkejä! Alkaa vaikuttaa siltä että mäkin voisin uskaltaa joskus kokeilla tehdä syrjähypyn maastopyöräilyn maailmaan.

    Iltabileethän on oikeesti ihan olennainen juttu palautumisen kannalta - ei mee paikat läheskään niin pahasti jumiin kun viettää kisan jälkeen useamman tunnin tanssilattialla. Joku on joskus kuittaillut että kisaa ei ole vätenyt täysillä jos virtaa jää vielä jälkipeleihinkin, mutta voimien jakaminen onkin tärkeä taito lajissa kuin lajissa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syrjähyppy maastopyöräilyn pariin on erittäin suositeltava kokemus!

      Joo. Viime vuonna olin Tahkolla niin koomassa kisan jälkeen (=helvetillinen päänsärky), että jäi terassilla käymättä. Ihan turhaan pakkasin kukkamekon mukaan. Tänä vuonna suurin tavoite viikonlopulle on välttää tämä virhe!

      Poista
  2. Sullahan on homma hyvällä mallilla =o). Puoliksi suunniteltu on jo melkein puoliksi polettu! Aloitin muuten fillarikauden viikonloppuna. Lauantaina 11 kilsaa ja maanantaina intouduin polkemaan 29 kilsaa. Nyt on sitten persus aikas hellänä... Tahkolla osallistun tänä vuonna 60 kilsan (APUA!!!) sarjaan veljeni ja ukkokullan kanssa. Mä pyrin tohon sun teesikohtaan numero 9: maaliin viimeisten joukossa, mutta pepsodent hymy naamalla!! =o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein tuo 60:lle lähteminen. Siellä on monta huoltopistettä, ja niillä hyvä syömisvalikoima. Voi siis lähteä ihan ruotsinlaivameiningillä, syödä niin paljon kuin pystyy.
      Mutta mieti vielä tuota miehen ottamista mukaan. Kestääkö parisuhde oikeasti yhteiset 60 kilsaa?!

      Poista
    2. ... se riski on vaan otettava... ;oD

      Poista
  3. Mun onkin nyt helppo poimia tästä täsmäasevinkit ensi kesäksi! Mutta lainaanko mä sun painaa ja sä mun, vai miten me tää vaatekuvio puljataan? Tyylistä ei luovuta vaikka se olisi huonompikin! Ja jostain ne kolmiolääkkeet pitää sit hommata, mieluiten pussillinen niitä...

    H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä on piakkoin alettava suunnitteleen kesän kisapuvustoa (myös afterski-osastoa).

      Mitä sä luulet, että miksi Rainer pääsi meidän majoitukseen!? Kyllä mä luotan siihen, että thorax-kirurgin musta lääkärilaukku kätkee sisäänsä jotain meidänkin tarpeisiin. Täytyy vaan toivoa, ettei se unohda sitä mihinkään Nilsiän Teboilille kiireessä...

      Poista
  4. Ihanaa, luulenpa että näitä ohjeita seuraillen uskaltaudun mukaan minäkin Tahkolle :)

    Mutta ihan vakavasti kysyn että, kuinka teknisesti vaativaa matkanteko siellä on. Luin kyllä tuon reittikuvauksen, mutta kaipaan toistakin (=luotettavampaa) näkemystä asiaan.

    -Ulla

    VastaaPoista
  5. Kiitos luottamuksesta :)

    Ajoin viime vuonna 60 km, joka meni "selviytymisperiaatteella" = ehjänä ja hengissä maaliin.
    Paljon pystyin ajamaan, ylämäkiä jouduin kunnon loppumisen (liikaa) työntelemään. Reitillä oli kaikkea joka lähtöön, siis asvalttia, soratietä, tasaista polkua, kivikkoa, ylämäkeä, alamäkeä. Mutta jos vähänkään maastossa tykkää ajaa ja on ajanut, niin kyllä sieltä selviytyy.
    Viime vuoden Tahko-raporttini löytyy täältä
    http://maitolaiturinkyllikit.blogspot.com/2011/07/kyllikit-maailmalla-hikea-ja-kyyneleita.html

    jos vaikka siitä saa jotain kuvaa. Tosin näin vajaa vuosi ton startin jälkeen muistan kisan jotenkin paljon tuskaisempana kuin tuo raportti antaa ymmärtää. Ehkä olin kirjoittaessa vaan niin onnellinen siitä, että olin vielä elossa, että nousi positiiviset fiilikset pintaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä. Jään nyt keräämään rohkeutta ja treenikilometrejä, kuka tietää jos vaikka Tahkolla tavataan:)

      -Ulla

      Poista
    2. Hienoa! Tuupitaan sitten siellä toisiamme eteenpäin kaikkien niiden äijien joukossa. Äläkä niistä treenikilometreistä nyt niin ota paineita, ainahan sitä voi keskeyttää, jos tuntuu pahalta, ja silti pääsee iltabileisiin ;)

      Kesää odotellessa...

      Poista
  6. Juuri näin! Pitää keskittyä olenneiseen. Ei se voitto, vaan merkkivaatteet!

    VastaaPoista
  7. Hitto mä repesin, tää oli kyl päivän piristys kiitos Kyllikeille ;D

    VastaaPoista
  8. Tää on niin asiaa! Tätä samaa kannattaa tietyin tuunauksin hyödyntää myös esim. (puoli)maratonilla, vaikkapa Aitoo Trailissa!

    t. Myllyojan pumppaaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi että tossa juoksuharrastuksessa on vaikeampi laittaa epäonnistumisia välineiden piikkiin. Vai onko kuumia vinkkejä, mitä voi syyttää, jos ei kulje? Rakkoja kantapäässä (sitä käytin kyllä jo Kaukkala-runissa viime keväänä...)?

      Poista