Kyllikit maailmalla: Lomakuulumisia lompolosta!

Keskiviikkona käveltiin Luontokeskus Kellokkaalle, 2km silkkaa nousua...

Lomailukelit kääntyivät puolessa välissä viikkoa pilvisen puolelle ja melkoinen viima on puhuroinut nurkissa ahkerasti. Hiihtäminen on kuitenkin siitä mukavaa puuhaa, että sitä voi harrastaa miltei kelissä kuin kelissä ja aina on mukavaa.Tai ainakin melkein aina Siis jos suksi toimii edes jotenkin. Täällä pohjoisessa etenkin on niin paljon mahdollisia reittivaihtoehtoja, että aina löytyy joku suojaisakin latu sivakoitavaksi. Kyllikkien perinteinen Jullin Baari -hiihto haki tänä vuonna uusia latu-uria sääolosuhteiden vuoksi, sillä normaali reittimme kulkee niin aukeiden maisemien läpi, että niissä sääolosuhteissa olisi torstaina ollut täysin umpeen tuiskuttaneet ladut. Otimme varasuunnitelman käyttöön ja hilpaisimme Velhon kodalle kaakaolle ja tuoreille munkeille. Että maistuikin hyvältä, vaikka olisihan se Jullin pitsakin meihin uponnut!

...sieltä löytyi lumiveistoksia...

Hiihdelty ollaan muutenkin paljon monenlaisilla kokoonpanoilla, pojat ovat harrastaneet moottorikelkkailua ja pikkulikat hiihdelleet, lasketelleet ja ulkoilleet sydämensä kyllyydestä. Eilen hiihtivät Velhon kodalle, mikä oli kuulemma jännää koska siellä oli paljon velhoja...ja hyviä munkkeja...ja kaakaota! Kyllikkiainesta, mitä ruokailutottumuksiin tulee...hehheh!

...ITE LAPISSA -projektin jäljiltä...

Myös Pikku-Kiiski on viihtynyt lomalla mainiosti. Päivärutiinit laahaavat kylläkin samaa rataa kuin kotonakin, mutta ehkä pikkumiehen fiiliksiä ovat edes nostattaneet upean aurinkoiset kelit. Ja kyllähän reissuelämä aina kotiolot voittaa! Ainoana harmina on karmean kuuloinen lohkeava yskä, joka puski päälle toden teolla keskiviikkona. Siitä huolimatta Kiiski on jaksanut olla pirteä ja jokellella tuttuun tapaansa, ja jopa yöt ovat menneet ihan mallikkaasti. Toistaiseksi ei siis hätää, mutta varmuuden vuoksi eilen pysyteltiin kokonaan sisätiloissa, sillä koko päivän riehui hurja tuuli ja sitten saatiin nauttia myös melkoisesta lumimyräkästä mikä huhtoi täällä iltapäivä neljästä alkaen. Lunta tuli hetkessä yli kymmenen senttiä ja tuuli pyöritti huikeita kinoksia pihaan. Vaunulenkkejä on täällä helppo tehdä kun kävelytiet on hyvin hoidettuja ja mökkialueilla on mukavaa kävellä ja ällistellä toinen toistaan hienompia pytinkejä.

...ja hienojahan ne olivat!

T on ollut joka päivä kelkkailemassa, joten meillä on ollut hyvin aikaa ulkoilla pikkumiehen kanssa kaksin. Normaalisti olen hiihdellyt näillä lomilla kaksikin kertaa päivässä, mutta nyt on hiihtämiset jääneet vähemmälle. Vähän toisenlaista lomaa nyt, ja varsin mukavaa sellaista. Ei viitsi ressata turhaan aikatauluilla tai tehdä liikaa suunnitelmia päiviin, koska kuitenkin päivät menee pienen miehen, ja vähän ton isommankin ehdoilla. Sitä kun ei koskaan tiedä koska T tulee kelkkareissulta kotiin se kun tuntuu kaivelevan noita turisteja kelkkoineen tuolta hangesta melkein harrastukseksi asti. Miehillä noi aikataulut aina vähän venyyyyyyyy...
 

Hinkkalan hoitotiimi latukahviossa!

Tiina lähti pesueineen tänään takaisin kotimaisemiin ja me jäätiin tänne omalla porukalla kolmistaan. Sinänsä harmi että lähtivät, kun meillä jäi hiihtofiilistelyt aivan kesken. Onneksi nyt ehdittiin sentän hiukan touhuilemaan yhdessä ja pikkukäkättimetkin vierailivat muutamaan otteeseen karpaasinkankaan "latukahvilassa" mehulla ja keksillä. Täällä on vaan niin parasta lomaa tämä yhdessä puuhailu. Mutta nyt mennään näillä vielä seuraava viikko.





Tänään päivä on tarjoillut upeaa auringonpaistetta, ulkoilua, lumitöitä ja pienen hiihtolenkin. Olo on hiukan kuin sellaisen raitisilmamyrkytyksen partaalla. Kohta saunaan ja sitten sohvaköllöä loppu ilta ihanien miesten seurassa!