Puntari: Cafe Puntari

Tää viikko on ollut jotenkin raskas. Pää on ollut painava maanantaista lähtien. Saiman sairastelu ei tietty ylentäny mieltä, mutta onneks tänään tyttö on jo oma itsensä.
Koko naisväki on vähän hyppiny seinille, kun ei päästy alkuviikolla ulkoilemaan. Tänään oli sitten pakko pukea mukulat pihalle ja mennä itsekin nauttimaan kevättalven auringosta.

Koska oon ollut hitusen kireäpinnainen äiti-ihminen, niin päätin lepytellä lapsia (ja itseäni) pullalla ja kaakaolla. Komean kelin kunniaksi välipala nautittiin terassilla leikkien lomassa.
Idylli olis ollut täydellinen, ellei kaikki kulmakunnan kissat olis päättänyt käyttää meidän terassia vessanaan...Onneksi haju ei välity kuvien mukana (vaikka ei sekään mahdottomuus ole, sen verran kova oli kiisu terassilla).

Likat oli hikisiä +4 asteen kelin johdosta, joten iskän Japanista tuomat pipot piti nakata sisälle ja pistää joulupukin tuomat trikoiset kevätpipot tilalle. Varma kevään merkki on myös se, että rukkaset on kuraset.

Mistä tulikin mieleen, että saa mun puolesta olla vielä pitkään lumista, ettei kurakautta kestäis niin pitkään. Syksyllä siitä sai jotenkin tarpeekseen...

Huomenna alkais ilmoittautuminen Tahko MTB -tapahtumaan. Kai sinne tänäkin vuonna pitää lähteä rypömään. Vielä on hakusessa sopiva sarja. Ekana vuonna vedin 25 km, toisena 60 km, joten olisko se nyt sitten sen 120:en kilsan vuoro?