Puntari: Täydellinen äiti (nyt ***kele hiihdetään)

 
Tänä aamuna sängystä nousi täydellinen äiti. Käytin eilen 8 tuntia siivoamiseen ja koti kiiltää kuin kekkosen kalju. Vessat pesty, puhtaat lakanat vaihdettu pihalla tuuletettuihin vuodevaatteisiin, kirjahylly järjestetty ja lastenhuoneesta raivattu iso kassillinen leluja vinttiin parempia aikoja odottamaan.

Täydellinen äiti päätti tässä täydellisessä fiiliksessään viedä lapset hiihtämään. Paitsi että vanhempi ei halunnut yhtään, vaan olisi halunnut leikkiä keijua.
Päätin, että tässä ei leikitä mitään keijua vaan Kirvesniemen Marja-Liisaa ja ladulle mennään, halusi tai ei. Nyt kun vielä tuota lunta on edes vähän. Saadaan alle vähän treenimetrejä ensi talven hiihtokisoja ajatellen (tänä vuonna ei tullut voittoa).
Mentiinhän me. Vanhempi hiihti 25 metriä ja ilmoitti olevansa väsynyt. Otti sukset pois ja juoksi katajapuskan alle meitä piiloon. Nuoremman sain ylipuhuttua hiihtämään jonkun 100 metriä. Sitten piti päästä takaisin pihaan.
Että olipas taas hyvä reissu. Ja mahtavaa, että sain pukea ne vehkeet lasten päälle ja raahata välineet ladulle, kun tuloksetkin oli näin huippuja. Joten turhaan etsitte meidän lasten nimiä tulevaisuudessa talviolympialaisten tuloslistalta....Miksi edes yritän?

Kotipihassa lapsista olikin sitten mukavaa, kun sai hyppiä kevään ensimmäisissä kuralätäköissä ja syödä kouratolkulla ruskeankellertävää lunta. Arvatkaas, nousiko tän täydellisen äidin päästä ihan hitusen höyry siinä pihalla seistessäni. Yritin päästä jonkinlaiseen zen-tilaan sulkemalla silmäni ja kuuntelemalla lintujen keväistä konserttia, mutta ainoa mitä kuulin oli pikkunatsien huuto pihan perältä "ÄITI! ÄLÄ NUKU!".

Onneksi pienetkin asiat voivat laukaista uhkaavan vitustustilan ja mielen tyhjälle kankaalle piirtyykin ukkospilvien sijaan aurinko.
Kun siinä varoittelin nuorimmaista lumen syönnin vaaroista ja uhkailin suuhun päätyvillä kissan- ja koirankakoilla, sain yllättävää taustatukea vanhimmalta.
" Joo, ei sitä kannata syödä, kun siinä on sitä poronkakkaakin"
"No eihän täällä Etelä-Suomessa mitään poroja ole. Porot asuu Lapissa", totesin tylsänä realistina.
" Äiti, mitä sä nyt höpiset? " kysyi tiukkasävyinen ääni lumikasan päältä.
"Kävihän täällä joulupukin porot silloin jouluna".

Ai niin. Miten ei tullutkaan tossa tilanteessa mieleen : ) !




Mukavaa viikonloppua!

Me tehdään kaikkea muuta kuin hiihdetään!