Halkomäki: Kotipalmun katveessa

Meidän pergolaprojekti alkaa pikkuhiljaa saavuttaa päätepistettään. Tanssilavan kokoa lähentelevä rakennelma odottaa enää viimeistä silausta; valokatetta ja kulmatukia. Niin ja tietenkin sitä, että villiviini valtaa alaa ja kiemurtelee viihtyisyyttä luoden ympäri tukipuita ja kaiteita. Tai miksi ei oikea viiniköynnöskin, katsotaan miten tässä nyt innostutaan...ensi kesänä ehtii taas!

Illalla piha näytti vielä tältä, kaksikko koivu&kuusi paikoillaan...

Pergolan valokatteen asennuksen tiellä on ollut yksi suurehko este, nimittäin pihakoivu. Julmetun kokoinen komea koivu kasvoi sen takana rinteen alla ja niin lähellä, että oksat ylttivät katon päälle. Joka syksyinen lehtimassa olisi tehnyt katteesta hetkessä karua katseltavaa, ja muutenkin vanha puu oli sen ikäinen/kokoinen, että se oli parasta kaataa. Siis kaikkien muiden paitsi mun mielestä! Ei olisi mieltä ylentävä juttu ryhtyä raivaamaan sitä kaatuneena jonkun myterin päätteeksi lysyyn taittuneen pergolan tai huvimajan päältä! Kuulemma.

...sitten homma käyntiin, isä tuli raivausavuksi...

...oksat saavat kyytiä...

No, tuumasta toimeen, ammattimies paikalle ja saha soimaan. Puu piti pilkkoa paikallaan, tiputella oksat yksi kerrallaan alas, osa liinalla laskien. Lopuksi katkaista latva ja laskea se alas, sitten kipata runko. Homma ei kuitenkaan mennyt ihan niin kuin Tömsröössä (Mairen versio Strömsöstä), sillä luonnonvoimat puuttuivat peliin. Kohtalainen tuuli säesti karsimisoperaatiota alusta alkaen, mutta oksasavotan ollessa valmis, se yltyikin aivan hurjiksi puuskiksi. Siinä piti Tarzanin tulla alas puusta vermeineen ja todeta, että homma tyssäsi tähän. Että "jatkuu ensi numerossa". Eihän siinä mitään. En olisi halunnutkaan mennä etsimään latvaa naapurin pihasta...

...raivaajatarzan etenee yhä ylöspäin...

...kunnes latva jäljellä ja tuuli yltyy...

Joka kerta kun katson olohuoneen ikkunasta ulos tai hilpaisen pihalle, en voi kuin hymyillä. Ihan naurattaakin toisinaan. Kuinkahan monella pirkanmaalaisella on oma palmu pihassa? Mitähän ohikulkijat oikeasti miettivät kun vilkaisevat meidän pihaan...20 metriä runkoa ja päässä tuuhea tupsu?

Ehkä tästä tulee pihasuunnittelun uusi trendi ja Huvila&Huussi kopioi vinkin seuraavaan jaksoonsa?! 

Tähän se sitten jäi. Aika hieno!!!

On se vaan veikeä. Oma palmu. Sinne tekisi ihan mieli kiivetä!

(Tiedä sitten raaskiiko sitä enää kaataakaan...!?)

Ps. Koska ne syyssateet oikein alkaa???