Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Puntari: Kuntokatsaus

Ehkä luulette, että olen viime viikot keskittyny pelkästään pulliin ja löhöilyyn? Ei sentään, jokavuotinen reidet kesäkuntoon -kampanja on taas päällä hyvävoimaisena (ja tuloksetkin varmasti yhtä hyvät kuin jokaisena vuonna aikaisemminkin...)

Viikonloppuna tuli tehtyä tän talven parhaat hiihtolenkit. Voin ihan valehtelematta sanoa, että ekaa kertaa luisti suksi tänä talvena. Aikaisemmin se on ollut sellaista ihan hartiavoimin hampaat irvessä lykkimistä, mutta nyt mentiin eteenpäin lähes ajatuksen voimalla.
Ja eilinen sää...ei siitä sen enempää. Pisamat nenälläni kertokoon kaiken tarvittavan!

Munhan piti tänä talvena hiihtää vähintään 500 kilsaa. Ei tule täyttymään. Syytetään myöhäistä talvea ja kaikkea muuta paitsi itseä. En onneksi varmaankaan jää viime vuoden kilometreistä, vaikka paikoitellen näytti huolestuttavalta sen suhteen. Nyt on kasassa joku 260 ja jos vanhat merkit pitää paikkansa, niin Lapin kevätviikolla lykin sen satasen helposti kasaan. Ja kyllä sitä vielä soisi kotiladuillekin pääsevänsä!

Eilen sain ottaa pikaisen katsekontaktin mieheni salarakkaaseen, jota se piilottelee autotallissa ja jonka kurveja se käy säännöllisesti siellä hyväilemässä multa salaa.
Uusi Niner oli kyllä niiiiin hieno, että iski ihan pyöräkuumeella itseäkin. Onneksi pikainen vilkaisu pankkitilille palauttaa nopsaan maanpinnalle. Sitä paitsi mulla on todella hieno ja hyvä pyörä. On on! Tosin siitä puuttuu tällä hetkellä satulatolppa (ja tietysti myös satula), koska ne on irroteltu erään toisen meidän taloudessa pyöräilyä harrastavan henkilön kalustoa täydentämään.
Keväistä pyöräkuumetta oli aistittavissa myös Tampereella R-techissä, minne piipahdimme perjantaina viemään jotain vanteita ja juttelemaan mukavia. Samalla löytyi Mairelle aika sopiva pyörä ensi kesäksi, joten ehkä äidinkin pyöräkuume siinä vähän saa helpotusta kun löytyy junioriosastolle menopeli alle?

Yritän hillitä mieltäni vielä kovasti, ettei se karkaile kesäisiin sydänhämäläismetsiin iltarastien kiihkeään tunnelmaan tai Kangasalan harjuille sykettä koetteleville maastopyörälenkeille. Nyt on kuitenkin vielä talvi, ja niin kauan kuin latu löytyy, meitsi aikoo hiihtää. Piste.

Ja tuohon edelliseen rakkaushaasteeseen piti vielä lisäämäni:

Rakkautta on...kun on olemassa joku, joka voitelee suksesi ja huoltaa polkupyöräsi. Ja opettaa sitä sisäkumin vaihtamista nauramatta ja hermostumatta vaikka oletkin siinä ihan surkea tumpelo!

6 kommenttia:

  1. Voi että mä tykkäsin tosta kohdasta, että syytetään mitä muuta tahansa kuin itseä. Mulla toi kesäksi bikinikuntoon kampanja ei oikein myöskään ota lähteäkseen lentoon, mutta onhan tässä ollut vaikka mitä hyviä syitä ;) Että syytän kaikkia niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselleen pitää olla uskollinen! Sitä paitsi kuka pitää sun puolia ellet sinä itse!

      Meillä on Hannan kanssa ollut jo vuosia toi reidet kesäkuntoon -kampanja, sillä yritämme päästä bikinikuntoon osa osalta. Sitten kun reidet on timmissä, siirrytään näiden pömppövatsojemme pariin. Eli luultavasti ei koskaan :)
      Syytän siitäkin kaikkia samoja hyviä syitä kuin sinäkin!
      T

      Poista
    2. Kampanjalle voitaisiin pitää joku näyttävä avajaistempaus, vaikka Onnenkengässä...

      H

      Poista
  2. Fillarin huhuilua kuuluu jo autotallista täälläkin! Miksi se muuten on autotalli, kun ei siellä koskaan ole ollut autoa... Pyörä-, roipe- tai polttopuutalli ennemminkin??!!

    VastaaPoista
  3. Häh, miks hiihtokautta pitää venyttää niin pitkälle kuin mahdollista? Mulla se menee niin, että pyöräilykausi alkaa heti kun vaan suinkin pysyy maantiellä pystyssä, vaikka pientareet oliski vielä lumen peitossa. :D

    Se on muuten oikeesti hienoa saada apua pyörän huollossa.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin: hiihto on vaan niin hieno laji ja Suomen talvi niin lyhyt, että jokaisesta mahdollisuudesta olla suksien päällä pitää ottaa ilo irti!

      Toiseksi: pyöräilyni on toistaiseksi ollut niin maastopainotteista, joten kauden avaus painuu väkisinkin tuonne huhti-toukokuulle. Ehkä vielä joskus löydän itsestäni myös maantiepyöräilijän (tai sitten en!)...

      Jeps. Jos mulla ei olisi hlökohtaista mekaanikkoa, niin taitaisi jäädä pyöräilykin vähiin. Vastapalvelukseksi mä sitten imuroin ja laitan ruokaa ihan mukisematta, joten homma pysyy mukavasti balanssissa ja kaikilla on kivaa!

      Poista