Kovin on ollut rauhallinen viikko täällä Halkomäessä. Hukkasin nimittäin kalenterini viime viikolla ja sitä myöten katosivat sitten myös kaikki sovitut menot...kätevää! Ei yhtään kokousta, neuvolakäyntiä tai pöytäkirjan tarkastusta koko aikana. Muistaakseni. Kai ne perään soittelee jos joku kaipaa? Ja tärkeimmät asiat aina pysyy kyllä mielessä, että ei tässä minkään katastroopin partaalla sentään ole killuttu. Vapaudesta huumaantuneena olenkin täyttänyt päiviä ulkoilulla, ystävien tapaamisella, kotihommilla, rautakauppahommilla ja perjantaina jopa Tampereen reissulla, ja nauttinut siitä ettei ole tarvinnut mennä yhteenkään kokoukseen. No eipä mun olis tarvinnut mennä muutenkaan. Löysin pahankurisen kalenterini tänään. Yhden repun sivutaskusta. Ja sehän oli ihan tyhjä tämän viikon osalta! Hitto, kukaan ei siis kaivannut...
Vuoden vaihtuessa valitsin kirjakaupan hyllyjen välissä uutta kalenteria antaumuksella. Lopulta päädyin kaikkein pienimpään malliin, koska "elämässäni ei juuri tapahdu mitään eikä kirjoitustilaa siten tarvita kovin paljoa". Kotona katselin kalenteriani joka mahtuu kivasti pienimpäänkin käsiveskaan ja mietin miten tähän oli tultu.
Vielä vuosi sitten kalenterini oli kokoa A4. Se pursusi työasioita. Sen lisäksi oli toinen pienempi kalenteri kokouksille sun muille menoille, vähän niin kuin matkamalli, elämä pienoiskoossa. Opiskeluaikoina kalenteri taas oli kokoa A5 ja paksu kuin mikä. Yksi päivä oli yksi sivu ja se oli kuin ammuttu täyteen ohjelmaa kello 8-20 välisen ajan. Armotonta puurtamista, luennolta harjoituksiin ja kaiken maailman graduseminaareihin. Nyt sitten on käytössä tuo punainen ja pankkikortin kokoinen "vihko", joka näköjään hukkuu heti kun silmä välttää. Tähän on tultu. Pieni elämä, pieni kalenteri. Vai eikö oikein elämää enää ollenkaan? Sellaista oikeaa elämää?
Viimein tulin siihen lopputulokseen että sehän on ihan päin vastoin! Nythän sitä elämää vasta onkin isolla E:llä. Tapahtuu vähemmän mutta tärkeämpiä asioita kuin ennen. Kaikenlainen höttö on karsiutunut pois. Päivät täyttyvät enimmäkseen asioista joita ei tarvitse merkitä kalenteriin, ne muistaa kyllä hoitaa. Vaipat tulee vaihdettua ja pestyä, Kiiski ja T tulee ruokittua, kainaloköllöt toteutuvat aamupäivisin kymmenen minuutin tarkkuudella, samoin päivän hiljainen hetki ja torstain kerhoreissu. Marttojen kokoukset ja kurssit pääsevät sentään kalenteriin kunnan kokousten ja neuvolakäyntien kavereiksi, ja tärkeimmät tapaamiset ja loma-ajat merkitsen myös ylös. Mutta muuten aika virtaa, vapaasti ja fiilispohjalta. Elämä on enemmän tässä kuin kalenterin sivuilla!!!
Kokeilkaapa hukata ne kalenterit viikoksi. Aika villi fiilis!
(...mitä, eikö maailma kaatunutkaan...?...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti