Puntari: Poutiaisena Sappeessa



Ylläksellä viime keväänä Maire pääsi
laskettelun makuun.



Eilen illalla lähdettiin viettämään laskettelukauden avausta Sappeeseen. Tai avaus se oli ainoastaan mulle, Sakke, Maire ja Saima ovat jo viilettäneet rinteessä tällä kaudella useammankin kerran.

 Ei olis voinut muuten olla yhtään parempi keli! Aurinko paistoi, rinne oli täydellisessä kunnossa ja vaikka oli kymppi-tiistai (tunnetaan myös nimellä köyhien tiistai), niin väkeä oli erittäin maltillisesti liikkeellä. Ehkä kaikki on jo haudanneet lasketteluvehkeet varaston perälle ja kaivaneet vesisukset esiin?

Pääsin harjoittelemaan sitä, miten lasten kanssa harjoitellaan. Ensin aurasin mäen Saima jalkovälissä ja sitten mentiin yhdessä sompahissillä ylös. Sen jälkeen laskinkin lähinnä Mairen kanssa, josta on muutaman laskukerran ansiosta kuoriutunut varsinainen eteläisen Suomen Tanja Poutiainen.
Viimeksi katselin tytön huteraa menoa Ylläksellä joulukuussa, mutta enää epävarmuudesta ei ollu tietoakaan. Tuosta noin mentiin lastenrinteen pujottelurata ja vauhdikkaammassa alaosassa päästettiin menemään ilman turhaa puristusta. Hissijonoa ennen tyylikäs pysähdys auraamalla.
Kohokohta oli se, kun Maire halusi mennä sompahissillä yksin ja oppi sen kerrasta. Siitä alkoikin jatkuva ralli: ylös, alas, ylös, alas, äiti mennään vielä kerran, saanko mä vielä pujotella, kato mä osasin ihan itte.
Saima sai kanssa kivoja laskukokemuksia isänsä kanssa, mutta päätyi lopulta meitä aikaisemmin makkaranpaistopisteelle kyrsää tiristämään.

Omat laskut olivat kevyttä liirailua lastenrinteessä ja äipän tellumonojen testailua. Omani jouduin myymään, kun puristivat niin kauheasti. Ei nuo äidin monot ihan mahdottomilta tuntuneet, joten taidan ne Lappiin ottaa mukaan, että pääsee taas tyttöjen kanssa mäkeen.