Puntari: Pivot cup - siperia opettaa

Huikea kisaviikonloppu alkoi eilen Kaukkalan ympärijuoksulla Aitoossa (raporttia tulossa...) ja päättyi tänään Salossa järjestettyyn enduro-maastopyöräilyn Pivot-cupiin! Hengissä ollaan, nippa nappa ja niukin naukin.

Saloon startattiin aamulla seiskalta. Keli oli komea ja kalusto kunnossa. Jännitys kutkutti mukavasti mahassa, olihan tää eka kerta, kun osallistuin tämän tyylin maastopyöräilyhäppeninkeihin (Korsossa oltiin joskus Saken kuskina Hannan kanssa, mutta häivyttiin kisapaikalta heti Ikeaan ja Jumboon).
Mulla ei ollut oikein mitään käsitystä koko endurohässäkästä. Ainoa tuttu asia oli suunnistuskeikoilla käytössä oleva emit-leimasin, jonka osaan kyllä vaikka unissanikin tunkea siihen leimauskoneeseen.

Kisakeskuksena toimi retrohenkinen koulu Märynummella. Ilmoittautuminen sujui nopeasti ja naisia oli lähtölistalla vain kaksi. Palkintopallisija oli siis jo siinä vaiheessa käsin kosketeltavissa. Mutta ei kannattais nuolaista ennen kuin tipahtaa...

Kevyen lämmittelyn jälkeen oma vuoro lähteä metsikköön koitti puolen päivän tienoilla. Poljin ekalle EK:lle mukavan pyöräilijäpoitsun kanssa ja sain hyviä vinkkejä ajolinjoista. Eka pätkä olikin rennohko aloitussetti. Loppupäässä piti ylittää 3 puunrunkoa, joista 2 ekaa siltarakennelmaa hyväksi käyttäen. Sujui kuin tanssi. Mutta sitten se viimeinen ei mennytkään ihan niin tyylipuhtaasti vaan otin ensikosketuksen varsinaissuomalaiseen maatyyppiin ja tunsin, että oikea reisi sai jonkinasteisen kolauksen. No, siihen ei jääty tuleen makaamaan vaan lähdettiin kohti pätkän maalileimausta.
Kakkospätkä meni ilman suurempia ongelmia. Ajattelin polleasti, että tää on mun laji!
Kunnes kolmos-EK:lla tapahtui jotain. En vieläkään tiedä mitä, paitsi sen, että maa katosi pyörän alta yhtäkkiä ja yllättäen ja vedin nurin pää edellä pöpelikköön (olin siinä uskossa, että tällaisista kohdista olisi reitillä joku ennakkovaroitus, mutta ilmeisesti vain laskeutumisköyttä ja valjaita vaativat paikat merkitään?!). Keräisin itseni ja kalustoni dropin alta pois, ettei perässä tuleva vauhdikas junioriosasto laske päälle ja pian sieltä suhahtikin joku jamppa ohi ja kysyi, kävikö pahasti.
Peukkua ylös, että eihän tässä mitään. Paikalle saapui pian myös kaksi katsomassa ollutta teinipoikaa jotka kyselivät oikein sympaattisesti vointiani. Pää oli siinä vaiheessa aika sekaisin, mutta yritin antaa järkeviä vastauksia, ettei matka vaan keskeydy siihen. Kun lähdin siitä hetken huilailun jälkeen polkemaan etiäpäin, kysyivät pojat vielä perään, että mikäs kuukausi se mahtoi olla meneillään. Vastasin ihan heittämällä, että toukokuu. Ihan kartalla siis!

Nelos-EK:lle mentiin vapputunnelmaisen caravanalueen läpi ja hetken jo mietin, jäisinkö pitämään kisastudiota siihen. Lopulta urheilu vei voiton ja jatkoin retkeäni. Nelospätkä oli oikeinkin kiva, tosin kaatumisen seurauksena henkinen käsijarru meni aika vahvasti päälle, ja riskinottokyky laski nollaan, ellei jopa miinukselle.Vitosen rämmin jotenkin maaliin, ja vielä lopuksi päästiin takaisin "tutuille" 2. ja 3. pätkille. Kakkosen uskalsin vielä ajaa omasta mielestäni ihan siedettävästi mutta kolmosella tuli kyllä jalkauduttua ennen pahinta kivikkorytyytystä. Tässä on kuitenkin vielä kautta jäljellä, joten pääasia oli päästä ehjänä maaliin!

Vasta maalissa hetken aikaa hengailtuani tajusin, että pää taisi siinä kaatumisessa jonkun verran kolahtaa. Juttelin miehelle samoja asioita muutamaan kertaan ja olo oli muutenkin vähän sekava (se nyt ei toisaalta ole yhtään uutta mulle...). Mietin kotimatkalla, että mitäköhän mun tuli siellä erikoiskokeiden aluissa ja lopuissa touhuttua. Että sori vaan kaikille toimitsijoille, jos ehdottelin treffejä tai paljastelin itseäni!!!

Kaikesta huolimatta tykkäsin päivästä paljon ja kisaformaattikin oli hyvä. Järjestelyt toimivat. Palkinto (huom! eka palkintopallisijoitus meitsin pyöräilyhistoriassa!) komea ja arpajaiset kutkuttavan jännittävät.
Tykkäisin ajaa tällaisella tyylillä enemmänkin kisoja, mutta erikoiskokeet saisivat näillä pyöränkäsittelytaidolla olla vähän kesympiä.
Tästä pyöräilykausi jatkuu leppoisissa fiiliksissä. Eikun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!