Puntari: Elämä ja haluaminen

Puhuttiin pari päivää sitten siskon kanssa puhelimessa varmaan tunti aiheesta elämä ja haluaminen.
En nyt tarkalleen muista, mistä aihealueeseen päädyttiin, mutta lopulta siitä jauhettiin suu vaahdossa pääsemättä kuitenkaan mihinkään lopputulokseen (tyypillistä meille).

Mulla ja Hannalla on yhteistä se, että aika vähän me halutaan mitään. Siis sellaisia merkkijuttuja, tavaroita, statusesineitä. Meille aiheuttaa monesti riemunkiljahduksia jostain nurkasta löytynyt ruosteinen maitohinkki tai kukallinen kahvikuppi, josta on pala lohjennu pois. Arvotonta krääsää monen mielestä. Aarteita meille.
Ei siinä mitään, jos ihminen hankkii tavaroita. Ostelee vaikka kalliita maastopyöriä ja vehkeitä, joilla tekee oikeasti jotain hyödyllistä. Mutta aika monta surullista esimerkkiä on maailmassa siitä, että tavaraa hankitaan vain a) koska elämästä puuttuu jotain (eikä se jokin ole tavara vaan ihan joku muu tyhjiö kaipaa täyttymistä) tai b) koska kaverillakin on.
Joskus olen sivusta seurannut miesten kilpavarustelua. Ei riitä mikään. Enemmän ja hienompaa pitää saada kuin kaverilla. Siinä ei kuulkaas moottoriajoneuvoissa ja taloissa mikään riitä, kun mies alkaa varustella...Ja silti, vaikka hevosvoimat hyrisee ja rosterikodinkoneet kiiltää, ne miehet on ihan samoja reppanoita kuin aikaisemmin. Vähän köyhempiä tosin...

Oman elämäni tyhjiötä aloin ajatella pääsiäisenä. Joka puolellella on tapahtunut paljon kaikkea: meidän sukuun on saatu kaksi vauvaa vuoden sisällä, on menty naimisiin, kihlauduttu, ostettu tonttia, remontoitu taloa, vaihdettu autoa jne.
Yhtäkkiä meitsiin iski sellainen alakuloinen tunne, että hitto vie, mun elämässä ei tapahdu mitään. Nyt täytyis saada jotain sutinaa. Salarakas ehkä? Uusi timanttisormus? Parempi pyörä (kuin siskolla)? Vauva? Kaukomatka jonnekin, missä kukaan ei ole koskaan käynyt?
Hetken siinä hyperventiloiduttuani tajusin, että mitäs tässä nyt hötkyilemään. Mulla on a) ihana mies, b) kaksi tolkkua lasta, c) omakotitalo, d) kesämökki, e) Lapin osake, f) täysjoustomaastopyörä, g) farmari-Polo, h) hemmetin kiva ja hyvä elämä! Ja mikä parasta, kohta h täyttyisi ilman kohtia c,d,e ja f. Ne nyt sattuvat olemaan sellainen tuntuva boonus kaikkeen tähän perustavanlaatuiseen hyvään.
Ja yhtäkkiä alkoikin tuntua ihan hemmetin hyvältä, että nyt voi vain elää tätä elämää ilman kauheita suunnitelmia ja odotuksia. Päivä kerrallaan, jokaisesta edes semisti nauttien. Ja jos joku päivä v-tuttaa huolella, niin se tietää sitä, että seuraavana päivänä ei ehkä ihan niin paljon.