Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Puntari: Palattu, muttei palauduttu

Hellurei!
Sitä vierähti sitten viikko pohjoisessa nopeammin kuin etukäteen osasi aavistaa. Miksi miksi miksi lomalla vuorokauteen ei voi lisätä extratunteja??? Tulisi nimittäin tarpeeseen, että lomaa voisi kutsua oikeasti lomaksi.
Eipä kai sitä pakko olisi riehua itseänsä hikeen joka päivä, mutta jotenkin sitä ei vaan osaa enää mitään muuta...
Äkäslompolossa oli täydelliset kelit ja kun suksi kerrankin luisti ja piti, niin täytyihän sitä kierrellä ja katsella pohjoisen maisemia monesta suunnasta. Vaikka ei mun kilometrimäärillä vielä tosihiihtäjien sarjassa pääse edes pistesijoille.
Joten olipas sitten kiva tulla kotiin, kun ei tarvi tehdä mitään. Tai siis melkein ei mitään. Kolmen päivän aikana pesin 7 koneellista pyykkiä. Niitä on sitten levitelty, viikkailtu, kaapitettu ja varastoitu vinttiin. Mutta en valita, kun täällä on tullut kevät! Meillä on takapihalla enää puoli metriä lunta!

Sunnuntai ja maanantai meni vielä sellaisissa fyysisissä vapinaoireissa, mutta nyt alkaa jo elämä tuntua lähes normaalilta. Sydän lyö, mutta ihan inhimillistä tahtia. Eilen palauttelin itseäni kevyen pyöräilyn ja pilatestunnin merkeissä. Kylläpäs teki pilatesrullalla muussailu hyvää hartioille ja reisilihaksille.

Arki jatkuu muutoin vauhdikkaissa merkeissä. Mökkiremppaa täytyisi jatkaa, sijaisena pistäydyn lähikoululla parina päivänä, kummipojan synttärijuhlat kutsuvat, lauantaina Kaukkalan ympärijuoksuun ja mahtuupa viikonloppuun kaikkea muutakin jännää ja kivaa. Niistä raporttia sitten jälkikäteen, jos ei oo molemmat kädet kantositeessä...

Nyt kun on saatu hiihtovuosi 2012 pakettiin, niin täytyy mainostaa hienoja kirjahankintojani viime kesältä. Ostin paikallisen kirjaston poistohyllystä kolme hiihtokirjaa eli Hiihtovuosi 1986, 1987 ja 1988. On meinaan pikkasen legendaarista kuvamatskua niissä. Tulee niin vanhat hyvät ajat mieleen, kun niitä selaa. Etenkin tuo vuosi 1988, Calgaryn olympialaiset, Nykäsen Matti ja Matikaisen Marjo. Ne oli aikoja ne!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti