Puntari: Päivän pulla

Meinasin kuolla nauruun, kun kävin Marjan blogissa ja luin sieltä Marjan bongaaman blogianalyysin. Vauva-lehden keskustelupalstalla oli joku oman elämänsä Dr. Phil analysoinut tätä bloggaamista ja päivän asu -postauksia tekeviä bloggaajia. Asiatekstiä, päätynee johonkin psykologian perusteokseen!

"Itseään julkiseen blogiinsa kuvaava bloggari on ollut kouluaikoinan luokan näteimpiä ja suosituimpia tyttöjä, joka kuvitteli aina päätyvänsä julkisuuteen elämään glamour-elämää vaikkapa mallina, näyttelijänä tai laulajana. Vaan toisin kävi, ei riittänyt ulkonäkö/lahjat/muut avut ja nyt sitten painetaan duunia jossakin perusammatissa sairaanhoitajana tai ostoskeskuksen kassaneitinä.. Hyvässä lykyssä sentään ollaan päästy rikkaisiin naimisiin. Ja sitten kun huomataan lähempänä kolmeakymppiä että hups, elämä valuu hukkaan ilman jatkuvaa ihailua peruspirkkoammatissa tai kotiäitinä, mahdollisesti vielä jossain perähikiällä, hankitaan uusi kiva harrastus: bloggaus. Sillä sitten päästäänkin Suomen olosuhteissa "melkein julkkikseksi" - ja mikä parasta, voidaan lopultakin jatkaa uraa "suosittuna". Kuvaillaan itseä peilin kautta ja käsitellään kuvia niin että väkisinkin alkaa näyttää hyvältä ja saadaan muutama (kymmenen) uskollista ihailijaa huokailemaan ooh ja aah ... Ja egot senkun pullistuu, ala-asteen söpöimmän tytön huippuhetket ihailtuna ja suosittuna palaavat jälleen keski-ikää lähentelevän "nuoren naisen" elämään, aah kuinka ihanaa..!!"

Itse en ole kykeneväinen esittelemään päivän asuja, joten esittelen tässä nyt päivän pullan (dagens bagels).
Ja jotta kenenkään siellä Vauvan keskustelupalstalla ei tarvitse vaivautua, niin heitänpä itse analyysin tästä ilmiöstä (toi kaikki Vauva-keskustelupalstalla mainittu pätee tietysti myös tähän).

" Päivän pullia esittelevät elämäänsä kyllästyneet kotiäidit, jotka tuntevat jatkuvaa tarvetta taikinaterapiaan. He ovat aikoinaan olleet yläasteen kotitaloustuntien keskiverto pitkontekijöitä eivätkä taidot koskaan riittäneet Kangasalan amitsun leipurilinjalle. Nyt tämä näivettynyt ihmisraunio, jonka kolmekymppiskakun kynttilät on puhallettu jo aikapäiviä sitten, haluaa todistella itselleen ja entisille luokkatovereilleen (sekä kotitalousopettajalleen), että taikina nousee nesteen liian alhaisesta lämpötilasta ja kuivahiivasta huolimatta.
Perähikiän takkuisia 3G-yhteyksiä käyttäen oman elämänsä Leipuri Hiiva päivittää blogiaan ja odottaa hurraa-huutoja ja avointa palvontaa kymmeniltä ihmisiltä, jotka säälistä käyvät hänen blogiaan lukemassa (tai edes siltä köksäopeltaan). Nikonin digijärkkäri laulaa, kun pullia kuvaillaan edestä ja takaa, unohtamatta ottaa paria näyttävää otosta myös täydellisen taikinan koostumuksesta ja lapsilisillä ostetuista Tupperwaren Pro Baking -kulhoista. Ja niin kotitaloustuntien keskiverto-Katrista tai Pirkosta kuoriutuu kaikkien ihailema joka kodin Martha Steward, jonka ego hädin tuskin mahtuu edes siihen isoimpaan Tupperin vatkauskulhoon (vetoisuus 10 litraa). Aah, kuinka ihanaa...!"

Ja jotta te voitte nyt avoimesti kadehtia, palvoa ja jumaloida mua (ja tatuoida mun kuvan vaikka teidän pakaraan), niin tässä vielä pakollinen peilin kautta otettu omakuva.

Legginsit: Kangasalan Prisma, merkki Rainbow.

Harmaa paita: Hannan vanha.

Neuletakki: Pirkkalan Veska, H&M.

Huivi: entiedämistäjakoskaostettu.

Perkeleen likainen peili, jonka kautta kuva otettu: Ikea Vantaa.

ps. Päivän pulla on leivottu jauhopussin kyljestä otetulla reseptillä. Sitten kohonneisiin pulliin painettiin sormilla syvänteet, joihin upotettiin paistonkestävää vanilijakreemiä. Päälle suklaarakeita. Maistuu!