Tällaisen "kevään lapsen" kai pitäisi ottaa hurmioituneena vastaan tuo auringon kirkkaus ja hupenevat hanget. Jostain syystä tässäkin on tapahtunut kohdallani jokin kaamea geenivirhe. Keväässä mua ei huvita nimittäin yhtään mikään! Tai no joo, okei, kyllä muutama juttu. Mutta niistä tuonnempana.
Kaiken vallitsevan keväthehkutuksen keskellä uhmaan yleistä mielipidettä julmalla tavalla, mutta myös perustelen, miksi kevät EI OLE ihmisen parasta aikaa:
No siis hei ihan ekax jo helmikuussa...
1) AURINKO. Se paistaa miltei joka päivä. Se ja pihalla lojuva lumihanki on yhdistelmänä aivan horror. EI KIVA jos kärsii migreenistä. Eikä edes sisällä oleilu poista sitä tosiasiaa, että se ikkunoista sisälle häikivä kirkkaus jysäyttää migreenin päälle päivästä toiseen. Ulkoillessa aurinkolaseista ei ole apua, sillä ne valskaavat häikimistä sivuista. Pitäisi varmaan ostaa jotkut alppilasit sellaisilla nahkaläpillä! Kalliiksi tulee kantaa täsmälääkkeitä apteekista selkä vääränä.
Ja sit joskus niinku maaliskuussa...
2) HIEKKAPÖLY. Sitä on maanteillä ja kauppojen pihoissa. Se tunkeutuu itsepäisesti keuhkopusseihin ja rutisee hampaissa iltalenkillä. Hiekkapöly ja tuulinen ilma, ai ai mikä nautinto! Silmissä ja hampaissa rahisee lähes yhtä paljon ja suussa maistuu muta. Tiedän miltä muta maistuu, koska söin lapsena kuutiotolkulla erilaisia maa-aineksia. Odotan kuin kuuta nousevaksi VPK:n nuoriso-osastoa jokakeväisiin suihkuputkenkäsittelyharjoituksiin kylälle. Siinä peseytyy pihat ja ipanoilla on hauskaa!
3) KOIRANKAKKA. Ei ne kasat niin mua haittaa, pian ne maatuu kun lämpöiset kelit tulee, mutta se haju! Se kestää sen kolmisen viikkoa, ainakin. Etenkin se nyppii kun on tyyni ja viileä kevätilta ja lähden lenkille haukkaamaan RAITISTA ilmaa. Kotiportilta lähtien koko matkan ajan se on se sonnan haju mikä leijuu IHAN JOKA PUOLELLA. Se tunkeutuu nenään ja terrorisoi hajuaistia vielä suihkunkin jälkeen.
4) KISSANPISSA. Se haisee joka puolella meidän pihaa. Ulko-ovella. Rapuissa. Seinien vierillä. Liiterin edessä, takana, päädyssä. Sisällä liiterissä. Puukatoksissa. Autonrenkaissa. Pihaportilla. KAMALA HAJU! Olisi edes oma kissa, mutta kun on naapurin. Tai siis niitä on ainakin neljä eri tapausta.
Ja sit viä siis öbaut hei huhtikuussa...
5) MOPOT. Ne parveilee keväisin. Muutama kiimainen "Tunturi Raisu" huudattaa kierroksiaan pitkin kylänraittia. Ees ja taas. Sellaiset parikymmentä kertaa. Joka päivä klo 15-22. Mitä isommat desibelit, sen "kuumempi mies". Mä en kestä noita mopoja yhtään! Joku pv tai sellainen pikkumonkey pehmeillä äänillään vielä menee, mutta nämä helvetinkoneet saisi lailla kieltää. Ei sovi mun herkille korville.
Muuta valittamista mulla ei sitten tällä kertaa olekaan. Halusin vain sanoa, ettei se kevät niin hienoa aikaa ole kuin mitä mainostetaan. Mutta on siinäkin hetkensä.
Ainakin se, kun muuttolinnut palaavat. Mua itkettää silloin aina. Tai kun näkee nukkavartisia sinivuokkoja harmaasta metsämaasta juuri nousseena. Ja sitten kun kaikki alkaa vihertää, niin se vasta juhlaa on, hiirenkorvat ja kaikki. Mutta silloin ollaankin jo kesän kynnyksellä!
Meidän takapihalla on ollut sinivuokkoja jo viikon verran. Possu pitää niille vahtia! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti