No, joutsenten sijaan menneenä viikonloppuna juhlittiin ripille pääsyä ja naimalupaa. Tänään onkin ollut vähän pöllämystynyt olo. Varmaan myös itse sankarilla...hänen äidistä puhumattakaan...
Rakastan juhlia. Tavallaan. Ainakin tietynlaisia juhlia, juhlia isolla J:llä! Erityisesti jos saan olla keittiössä! Vieraiden joukossa minut valtaa helposti levottomuus, pitäisi tehdä jotakin, saada vähän äksöniä. Siksi valitsenkin yleensä kyökkipiian roolin. Oikein hyvin järjestetyistä juhlista jaksan kyllä nauttia vieraankin roolissa pikkutunneille asti, mutta sellaiset juhlat ovat harvassa. Etenkin jos puhutaan häistä. Hulvatonta seuraa, hyvää musiikkia ja maukasta ruokaa, ne riittävät. Niillä mennään vaikka viikko! Huonosti järjestetyissä juhlissa on yleensä heti alkuunsa joukkokidutuksen tunnusmerkit ilmassa, ja tylsyyden uuvuttamat vieraat häipyvät yksi toisensa jälkeen mukavampiin tunnelmiin. Mutta juhlien järjestäminen ei ole helppoa. Etenkään suurien sellaisten. Se on taitolaji, ja siinäkin voi kehittyä. Tosin suomenruotsalaisilla se on kai jotenkin sisäsyntyinen juttu, niillähän on aina mukavaa...? |
| Fanni koristelee ammattilaisen ottein. |
Rippijuhliin valmistauduin kaksi päivää. Perjantaina leivoin täytekakut, lauantaina voileipäkakut. Sain onneksi lauantaina apurikseni Fannin, joka on kohta kuin täysoppinut pitokokki. Vaikka onkin vasta, mitä, kolmetoista?
Sunnuntaina kakkujen pursotuksen ja sopan lämmityksen jälkeen riittikin sitten kevyt päivystys juhlissa. Kahvia ja tiskikoneen täyttöä. Juhlat oli mukavat, vieraita 70 paikkeilla ja tunnelma leppoisan rento. Ei laulettu edes virsiä!
 |
| Raskas työ vaati raskaat eväät... |
Tälle keväälle riittää vielä monet mukavat juhlat. On syntymäpäiviä sun muita mukavia päiviä. Ja jonakin päivänä, ihan tässä lähiaikoina, leivon kakun ja porukalla korkataan pullo kuohuvaa. Ystävälle! Ja Elämälle!
Ihania kakkuja!! Meilla oli myos eilen varsinainen paluumuuttajien invaasio: samalle pellolle ahtautuivat kurjet, joutsenet, kanadanhanhet ja lentomallia nayttivat viela toyhtohyypat. Ihanaa, kevat!
VastaaPoistaTeidattekos, Kyllikit, etta teidan blogia lukiessani tulen erittain hyvalle mielelle! Kiitos!
Minäkin huomaan usein että viihdyn parhaiten keittiön puolella. Ja omat juhlat on alkaneet olla painajainen kun pitäis muka "viihdyttää". Silti aina on syytä juhlaan ja mielellään niihin osallistun, muutakin kuin syömään :)
VastaaPoistaKyllä noita siivekkäitä ystäviä nyt riittää ihmeteltäväksi vähän joka puolella! :) Kummasti ne mahtuvat pieneenkin lätäkköön tai peltotilkkuun sopuisasti huilimaan ja ruokailemaan, ilmeisesti ymmärtävät toisiaan sen verran hyvin! Muuttolinnuista tulee aina niin hyvälle mielelle....paitsi syksyllä!
VastaaPoistaTuo "viihdyttäminen" on kyllä raskasta puuhaa. Mielestäni vieraidenkin vastuulla on iso osa juhlien tunnelmasta, sillä vieraathan ne sen juhlan tekevät. Suomalaisilla on kai vaan niin peri vaatimaton luonne, tai jotain rajoitteita, kun kovinkaan moni ei uskalla ottaa juhlissa sellaista aktiivista roolia. Kökötellään vaan sohvan nurkassa ja odotetaan että jotain tapahtuisi...
On hirmu kiva kuulla että meidän jorinat täällä ovat iloksi myös muille! Toivottavasti Eeva viihdyt seurassamme pitempäänkin! :)
H
Juhlat ovat aina hieno juttu! Monesti käy vaan niin, että tuntikausia ennen vieraiden tuloa leipoo, tekee ruokaa, siivoaa ja hösää (yhdessä rouvan kanssa, tietty) ja sitten onkin ihan ryytynyt, kun pitäisi vieraita viihdyttää.
VastaaPoistaMutta keväällähän ON mukavia juhlia tiedossa! Toiset vaihtavat veteraanisarjaa, toiset menevät naimisiin, jollain on vielä ylioppilasjuhlatkin. On tää hianoo.
t. Myllyojan veteraanisarjalainen
Veteraani puhuu asiaa, mukavia juhlia ON tulossa! :D Ja niitä juhlitaan sitten isolla JUU:lla!
VastaaPoista