Halkomäki : Huiski surut metsään!

Isomummoni Hilma eli aikakaudelleen tyypillisen, hyvin rankan elämän. Mies kuoli vapaussodassa, lapset kulkutauteihin, kartano meni vasaran alle ja kaikesta piti vaan selvitä yksin. Isomummu oli kuulemma virkeä ja huumorintajuinen nainen vielä viimeisinä elinvuosinaankin, hän ei jäänyt liiaksi murehtimaan menneitä vaan katsoi aina eteenpäin. Tämän kirjoituksen otsikko on hänen lausumansa. Oma mummoni Helena siitä aika ajoin muistutteli, jos joku murhe oli nakertamassa paitani helmaa tai synkistämässä taivaanrantaa. Huiski surut metsään! Se on yksi elämäni parhaista ohjenuorista. Toimii aina. Jos ei ihan kerrasta kokonaan niin sitten ainakin kuuriluontoisesti nautittuna. Metsässä mieli virkistyy, sielu lepää ja aistit ovat avoinna. Siellä tuntee olevansa kotona ja turvassa. Metsän rauha on jotain ihanaa; tuulen humina, lintujen äänet, toisiaan vasten huojuvat puut. Säännöllisesti metsissä kulkeva voi tehdä vuodenaikoihin liittyviä havaintoja ja nitoa niitä vuosien helminauhaan; koska oli hyvä tattivuosi, milloin kovat myrskyt tekivät tuhojaan, koska nautittiin perhoskesästä ja kuinka kauan käpytikka on pesinyt samassa haavassa. Mukavia muistoja! Tutkimuksetkin  osoittavat, että luonto on parasta mielenterveyslääkettä. Päivittäinen luonnossa liikkuminen auttoi masennuspotilaita paremmin kuin mielialalääkkeet. Ja luonnossa liikkuminen antaa tutkimusten mukaan kaikkein eniten virikkeitä aivoille! Eli metsään vaan!

Saalis suorittu roskista, pari pikkukanttarellia päätyvät kuivatukseen.

Viime viikonloppuna maailma osoitti taas oman mielettömyytensä ja julmuutensa. Tai sen teki yksi ihminen, ihan itse ja ihan yksin. On ollut vaikeaa irrottaa ajatuksia noista tapahtumista, ne pyörivät mielessä monien kysymysten siivittäminä. On jotenkin lamaantunut olo. Lauantaina en enää kestänyt uutismyllytystä ja ahdistavaa tietotulvaa. Otin ämpärin ja poimurin käteen ja lähdin metsään kävelylle. Hikoilin reippaan lenkin, sain litran mustikoita ja kotona pidin radion kiinni koko lopun iltaa. Sunnuntaina parin tunnin pyörälenkki metsässä hyvässä seurassa tuntui tekevän hyvää pääkopalle. Tänään tilaisuuden tullen suuntasin mustikkametsään yhdessä anopin kanssa. Marjoja oli harvakseltaan, mutta 4,5 litraa niitä lopulta parin tunnin aikana kertyi. Olo on nyt paljon parempi. Surullinen, mutta parempi. Asiat ovat ottaneet paikkansa, elämä jatkuu. Synkistä tapahtumista huolimatta mustarastas laulaa edelleen, neilikkaruusu avaa nuppujaan ja vadelmat kypsyvät. Ja pakastin on rikki. Ja aamuisesta marjapiirakasta on enää vain pari palaa jäljellä...

Koska mustikan ja vadelman satokausi on nyt parhaimmillaa, laitan tähän ihanan ja etenkin ihanan helpon marjapiirakan ohjeen. Itse tein sen aamulla seoksella 9dl mustikoita, 2dl vadelmia. Ja hyvää tuli! 

Parempi ruoka, hyvempi mieli!

Hamsterin kätköihin talven varalle...

Ihan Paras Mustikkapiirakka

Tämän ohjeen olen saanut vuosia sitten kummityttöni äidiltä, Höysniemen tilan emännältä. Tätä oli siellä kerran tarjolla kahvipöydässä. Söin varmaan neljännespellillisen... Ainesosien määrää olen vähän muutellut, vähentänyt rasvaa ja sokeria...eli piirakka on suorastaan terveysvaikutteinen! Ja vielä helppo tehdä!

6 munaa
5,5dl sokeria
250g sulatettua voita
9,5dl vehnäjauhoja
4,5tl vaniljasokeria
3tl leivinjauhetta
3dl maitoa
n. 1l marjoja

- Sekoita munat ja sokeri, lisää sula rasva
- Lisää seokseen jauhot joihin on sekoitettu leivinjauhe
- Lisää edelliseen vaniljasokeri ja maito
- Sekoita tasaiseksi, älä sekoita kuitenkaan ylimääräistä
- Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle syvälle uunipellille
- Ripottele päälle marjat
- Paista uunin keskitasolla 200 astetta noin 25-30 minuuttia, kauniin kullanruskeaksi

HERKKUA! Loistava "alkuruoka"...

Joskus jos oikein innostun, saatan vatkata munat ja sokerin oikein tymäkäksi vaahdoksi ja lisätä siihen sitten muuta aineet varovasti nostellen joukkoon. Tulee vielä ehkä hitusen kuohkeampi lopputulos, mutta erinomainen se on ilman tätäkin toimenpidettä! Hyvää tuoreena, mutta itse tykkään yön yli jääkaapissa tekeytyneestä enemmän!

"Jälkiruuaksi" metsäreissun jälkeen maittoikin ihana yksinkertaisuus!