Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Halkomäki :Lomalainen vastaan Emäntä



Toissa päivänä makasin sohvalla mahani vieressä ja luin aikaisemmin vinkkaamaani Emäntävoimaa! -kirjaa. Vieressäni pötkötteli laatikollinen Fazerin legendaarisia KISS-KISS -karkkeja. Joskus joulun jälkimainingeissa eksyin kaupassa sellaisen alekorin liepeille, missä myytiin joulusta yli jääneitä herkkuja puoleen hintaan. Ihana kissakuvioinen rasia osui heti silmiini enkä sitten voinut jättää sitä sinne koriin lojumaan, vaan pelastin kotiin "varmaan talteen". Herkkukarkkeja!




Viikko sitten tyhjennellessäni kaappeja löysin kisurasian ja nostin sen näkyville, parasta ennen -päiväys lähestyi uhkaavasti, joten pakkohan se oli syödä pian pois happanemasta. Mikä urakka!!! No, torstaina sitten todellakin nautin loman ihanuudesta kotisohvalla, torkahtelin välillä pois vielä viimeisiä Kirkastusunivelkoja ja rapistelin auki ihanan kiiltäviä käärepapereita. Roskakasa sohvan vieressä kasvoi hurjaa vahtia. Kaikki sujui hienosti siihen asti, kun tulin kirjassa lukuun, joka esittelee pientilan emännän elämää sota-aikana. Kun mies lähtee rintamalle, kotona on kaksi lasta ja kolmas on tulosillaan. Kun raskaana oleva nainen yksin äestää hevosella pellot, kylvää, niittää, korjaa, kyntää, tekee polttopuut, kantaa vedet jäätyneestä järvestä taloon ja navettaan, lypsää lehmät, keittää pyykit, käy välillä synnyttämässä, hoitaa siat, kanat, lampaat ja lehmien poikimiset, niittää heinät, on taas raskaana isännän loman jäljiltä, kitkee kasvimaata, hoitaa penskoja, laittaa ruokaa ja iltamyöhällä kaatuu kuolemanväsyneenä sänkyyn. Selvisi siitä kaikesta eikä edes valittanut.




Kisukarkkkirasia siirtyy sohvalta lattialle. Hanna siirtyy sohvalta kasvimaalle. Ei kehtaa enää maata ja tuskailla festariunivelkaansa. Ei kehtaa. Mässätä karkkia niin että verensokerit huutavat hoosiannaa. Ihan pullamössömeininkiä! Kitkee sipulipenkkiä, kastelee tomaatit, nostaa muutaman perunanvarren. Multaiset perunat essun helmassa kipaisee keittiöön ja laittaa kattilan liedelle. Kesäkeittoa. Kestoinhokkiruokaa. Maku ihan jees,mutta ei se kyllä nälkää vie. Keitto kiehuu kypsäksi, puoli pakettia Koskenlaskijaa sujahtaa kattilaan kuin huomaamatta. Enemmän kaloreita, parempi maku. Laukkoo lähimetsän aurinkoiselle rinteelle, kerää kuusi litraa mustikoita. Kotona tekee mustikkarahkaa. Mies tulee töistä, syö hyvällä ruokahalulla kesäkeiton, ensimmäistä kertaa sitä tarjoillaan viiden vuoden aikana. Avioliitossa kaikki on mahdollista! Jälkiruuaksi pistellään vielä pari kipollista rahkaa ja makeita mustikoita. 


Illalla siivosin karkkipaperit lattialta. Huono omatunto oli ohitse, emäntä ja lomalainen minussa sulassa sovussa. Söin vielä yhden lautasellisen kesäkeittoa, koskaan se ei ole maistunut niin hyvältä!!!

3 kommenttia:

  1. Kesäkeitto vaatii kyllä ehdottomasti Koskenlaskijaa tahi kermaa, että sen saa edes jotenkin alas! (Olipas teilläpäin hyvin mustikoita, kun yksin kokonaiset 6 litraa huitaisit!!)

    VastaaPoista
  2. Hyvä, hyvä Emäntävoimaa :)) Vähemmästäkin menee karkki kurkkuun, kun tuollaisista supernaisista lukee :D
    Mutta onneksi ei sentään eletä siinä aikakaudessa ja toivottavasti ei sellaista tulekaan..
    ..joten ihan hyvällä omallatunnolla vaan välillä sohvalle, hyvä kirja ja läjäpäin karkkia tekee ihan hyvää, sit taas porskutetaan :))

    VastaaPoista