Maahenki, 2009
Tässä kirja joka melkein tuoksuukin vastakaadetulta heinältä, arinarievältä, metsämansikoilta, pikkupossuilta, kahvilta, vauvoilta, puhtaalta pyykiltä, lehmien lämmöltä, rakkaudelta, läskisoosilta, anopilta, traktorin moottoriöljyltä, perheeltä ja hikiseltä iholta mulliaitatalkoissa.
Annoin kirjan Tiinalle pari vuotta sitten joululahjaksi, ajattelin että se sopii ihmiselle josta juuri oli tullut maatilan emäntä. Kirja on täynnä erilaisia muisteluita eri ikäisiltä emänniltä, eikä yksikään kertomus jätä lukijaansa kylmäksi. Henkilökohtaisesti tunnen suurta kaihoa emännän saappaisiin, edelleenkin, eikä edes rankat kuvaukset maatilan arjesta karista minusta sitä "sisäisen emännän paloa", joka jossain syvällä kytee. Kaipaan lehmiä ja vasikoita, hevosia ja navettakissoja. Asioita menneisyydestä. Kaipaan itselleni työtä, joka on elämäntapa, ja joka kokoaa koko perheen yhteen. Ei silti, elämä juuri nyt on tällaisenaankin ihan mallilaan, en todellakaan valita! Kai se on ihmisen perusluonto, että aina kaipaa jotakin, jos ei muuta, niin yksinkertaisten perusasioiden äärelle.
Tätä kirjaa lukiessa on mukava hypätä maaseudun tunnelmiin ja ajan kuviin, hämmästellä sitkeiden naisten uurastusta päivästä toiseen. Ehdottoman ihanaa kesälukemista hyvin valituilla kuvilla höystettynä!
Toi on kyllä niin hyvä kirja! Mutta sen verran on pakko kommentoida, että koin jotkut tarinat niin koskettaviksi, ettei pystynyt lukemaan kuin muutaman tarinan illassa. Aiheutti sellaisia tunnemyrskyjä!
VastaaPoistaKuvitus on ihan kymppi :)
Tiina
Koska HML:ssä on tänä vuonna synttäreiden kunniaksi kirjastossa varaaminen maksutonta taidankin laittaa kyseisen kirjan pikimmiten varaukseen. Maajussin kanssa seurustelevana on varmaan jo aikakin ;) Alko kyllä pelottaan noi mainitut tunnemyrskyt.. jos poraan jopa Huvila & Huussi-ohjelmaa katsoessani (kyllä) ni ei hyvältä näytä...
VastaaPoistaMulla on ihan samat fiilikset kun sulla Tiina, luen kanssa vain pienen pätkän kerrallaan, yleensä yhden tarinan. Ne on niin koskettavia ja ajatuksia herättäviä, että niitä pitää sulatella rauhassa!
VastaaPoistaHeini, varaa ihmeessä kirja! Se antaa ihmeesti perspektiiviä tuohon maatilaelämään ja sen kehittymiseen vuosikymmenten saatossa. (Tosin siinä ei mennä ihan Hurskas kurjuus -kirjan aikavyöhykkeille ja päreen valoon...)Mukavaa luettavaa, ja koskettaa siksikin niin syvästi, että niistä teksteistä huokuu se rakkaus ja sitoutuminen oman tilan elämään ja siihen arkiseen aherrukseen jota siellä isännän kanssa yhteisvoimin päivästä toiseen tehdään. (Eikös avioerot ole maatilallisilla kaikkein harvinaisimpia Suomessa...? ) Että sustakin sitten vaan maajussille se morsian! :D