Halkomäki: Uuden alku taas kerran!

Tukikohta.

Vielä tätä kuluvaa vuotta oltiin aikoinaan vastaanottamassa Ylläksellä, lumen ja kovien pakkasten keskellä. Uuden vuoden aatto oli legendaarinen, kiitos naapurimökissä asustelleen Duudson -henkisen poikalauman. Tai ei ne mitään poikia enää olleet, ihan parikymppisiä miehenköriläitä, mutta meininki oli kyllä poikamaisen villiä. Juhlan kunniaksi oli pistetty pystyyn jonkin sortin olympialaiset ja moniottelu. Viinan juonti oli joko vain tuhtia douppausta tai sitten ihan yksi lajisuorituksensa. No, päivällä rällättiin mökin ympäristössä kelkoilla varmaan niin kauan kuin bensaa riitti. Sitten seurasi pulkalla laskua mökin katolta ja saunamarotoni  hangessa pyörimisineen. Kymmenen aikaan illalla ihailimme mökin olohuoneen ikkunasta takapihan valaistun ladun tapahtumia. Pojat hiihtivät siellä munasillaan kilpaa. Tosin tumput ja pipo löytyivät varustuksesta, eli ilmeisesti tärkeintä oli ettei yläpää ainakaan jäätynyt siinä liki kolmenkympin pakkaskelissä. Startteja oli useampia ja kannustus kova! Oli se vaan hieno näky! Varmaan myös niiden japanialaisturistien mielestä, jotka tallustivat ladun vartta omalle mökilleen ruokakassiensa kanssa...
Puolilta öin lähdimme ulos ampumaan raketteja. Tuskin ehdin mökistä pihalle kun ensimmäinen Duudsoni kapsahti jo tuttavallisesti kaulaani valkoviinipönikkä iloisesti loiskuen. Esitteli itsensä ja yritti pummata tupakkaa. Tyrmistys oli suuri kun sitä ei löytynyt: TÄH, etteks te vedä ees uutena vuotena, höööö! Poitsu ehti siinä parin minuutin aikana tyrkyttää useampaankin kertaan ihanaista valkoviiniään ja avautua elämästään sekä yhteisestä uuden vuoden vietosta. Oli oikein hyväkin keihäänheittäjälupaus, sama valmentaja kuin Pitkämäellä. Kaverit golfasi ja yksi pojista pelasi tennistä. Urheilijanuorukaisia siis! Ja kyllähän sen huomasi...! Tarjosin pojille tähtisädetikut ja siinä sitten yhdessä kilpaa säkenöitsimme. Kun T saapui ulos, sai hänkin saman vastaanoton, samat tarinat ja valkkaritarjoukset. Ja baariinkin olisi pitänyt porukan mukana lähteä. Pojilla ei ollut enää raketteja mitä ampua, koska nehän oli luonnollisesti ammuttu olympialaisten avajaisissa jo heti iltapäivästä. Lopulta kun tuo kumitossuporukka lähti tunnottomin varpain tallustamaan kohti paikallista juottolaa, huomasimme, että uusi vuosi oli jo tullut ja kellon vartin yli kaksitoista. Ei muuta kuin raketteja ampumaan. Tai siis T ampui, minä poltin tyytyväisenä perinteikkäästi niitä tähtisädetikkuja!

Vuoteen 2011 ponkaisin kolmen kuukauden sairasloman jälkimainingeissa. Ehkä elämäni antoisimmat kuukaudet, mitä tulee itsetuntemukseen ja oman elämän analysointiin. Aikamoinen retriitti oli. Miten ja miksi saivat vastauksia. Uusi vuosi oli konkreettisesti uuden alku, jonkun uuden ja paremman. En silti ikinä olisi voinut uskoa, että vuodesta tulee henkilökohtaisella tasolla niin upea, antoisa ja onnentäyteinen. Kaikkien niiden rämmittyjen vuosien jälkeen.  Näin 365 päivää sitä eläneenä voin vain ihmetellä tapahtumia todella kiitollisena kaikesta. Omassa ystäväpiirissäni sen sijaan on tapahtunut kaikenlaista, paljon ikävääkin. Sairastumisia, kuolemantapauksia, työttömyyttä, monen moisia ongelmia. Onneksi myös paljon hyviä juttuja: lapsia, työpaikkoja, uusia koteja, häitä, valmistumisia ym. Se on elämää kaikki tämä. Silti haluaisin pyyhkäistä kaikki ne surut pois jos vain voisin, sillä ne koskettavat niin monia.

Mutta kaikkien vastoinkäymisten ja onnellistenkin hetkien jälkeen kannattaa todeta toimitusjohtaja Rane Vekkilän sanoin: Nyt täytyy vaan ajatella, että tässä on jonkin uuden alku!

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

Vuoden 2011 "topit ja flopit"

Tammi- ja helmikuu kuluivat upeasta talvesta nauttiessa, hiihtoladuilla ja muutenkin liikunnan merkeissä. Helmikuun lopussa T kosi, laitettiin hääsuunnitelmat pulkkaan,  Tiinan kanssa pistettiin tämä Maitolaiturin ploki pystyyn ja lähdettiin Kyllikkiporukalla Ylläkselle hiihtoloman viettoon. Superhyvä loma ja hienot hiihtofiilikset Lapin maisemista nauttien. Maaliskuun vietin "vanha nainen hunningolla" -teemalla, sillä T oli vuorostaan kolme viikkoa Lapissa kelkkaiselmassa. Hilluin isoilla kylillä, kävin kavereilla yökylässä, ja olin jopa paikallisen laskettelukeskuksen menomestassa nauttimassa elävästä musiikista. Tein kaikkea epätavallista ja "hurjaa". Kivaa!

Huhtikuussa olinkin sitten raskaana.
Ja juoksin Kaukkalan ympäri -juoksun Tiinan kanssa.

Toukokuu kului häähuumassa niin Tampereella kuin kotimäelläkin.Sain viran uudesta koulusta.

Rouvat Kyllikit.

Kesäkuussa mun työpaikkani, Luopioisten yläaste, vietti viimeisiä kevätjuhliaan. Rakkaiden työkavereiden kanssa yhteinen taival päättyi haikeissa tunnelmissa. Heti kesäloman alkajaisiksi reissattiin Tiinan kanssa Nizzaan tuulettumaan. IHANA matka!!! Siitä viikon päästä Jukolan viestissä sain toimia  Kuhmalahden joukkueen varajäsenenä ja huoltopäällikkönä, hulvaton kisareissu mitä parhaimmassa seurassa mutaisten peltojen keskellä! Oma liikunnointi lähti loppukuuta kohden laskuun jatkuvien supistelujen vuoksi ja sekös harmitti!

Sydän.Hämeen pyörätiimiä lähtötunnelmissa.

Heinäkuussa pääsin taas huoltopäälliköksi, tällä kertaa Tahko MTB:n helteisiin olosuhteisiin. Kisa jäi omalta kohdaltani vain kaukaiseksi haaveeksi, mutta mainio pyöräilijäporukka kotimaisemista toi balsamia haavoihin. Ja Tiinan synttärijuhlinnat! Samalla reissulla käytiin Mäntyharjulla loma-asuntomessuilla, se oli ihan uusi ja mukava kokemus. Kirkastusjuhlat vedettiin taas läpi vanhalla tutulla porukalla, Apulanta ruletti ja meininki oli kohdillaan. Jopa Apis -jatkotkin vedettiin perinteikkäästi läpi! Kirkastusjuhlista alkoi meikäläisen Via Dolorosa. Yöunet meni, tilalle tulivat kovat kivut ja kadotettu liikuntakyky. Sietämätön olotila kokonaisuudessaan. Heinäkuun lopulla otettiin T:n kanssa äkkilähtö ja hilpaistiin häämatkalle Mallorcalle. Hellettä ja totaalista lepoa. Ja hyvää ruokaa!
Elokuussa alkoivat koulut ja minulla sairasloma. Kökötin kotona ja ravasin kunnan terveyspalveluiden äärellä. Syyskuussa jatkui sama meininki. Lokakuussa olin toisinaan ihan jalaton ihmisraunio ja laskin päiviä vauvan syntymään.

Pieni on elämä alussaan.

Marraskuussa tulikin melkoiset sutinat kun minä sinnittelin äkillisen raskausmyrkytyksen kourissa ja pieni mies ulkoistettiin pikavauhdilla maailmaan yli kuukauden etuajassa. Loppu kuukausi meni toipuessa ja uutta tiimin jäsentä ällistellessä. Ensimmäistä Isänpäivää juhlittiin meidän mäellä.

Isot Kyllikit ja pikku Kyllikit ristiäisissä. Ja Saku-sankari.

Joulukuussa juhlittiin Sakun ristiäisiä ja vietettiin ensimmäistä yhteistä joulua pienenä perheenä. Liikuntaharrastuksissa heitin verkot taas veteen kevyellä kädellä.  Hankin uuden maastopyörän. Valkoisen. Fiilikset on huipussa!

Antoisaa vuotta 2012 kaikille lukijoille!

<3 Hanna