Hiihdimme Hannan kanssa myös kilpaa. Siis ihan vaan kunnallisella tasolla. Jokunen voittokin napsahti plakkariin (tässähän ei tarvitse kertoa, että olimme joskus sarjamme ainoita osallistujia...).
Ihailimme yli kaiken Marjo Matikaista ja Marja-Liisa Hämäläistä. Kun sivakoimme kotipellolla, kuvittelimme itsemme heiksi. Hanna oli aina Marjo, minä Marja-Liisa.
Päässä oli sini-puna-valkoiset
Kuva julkaistiin oikein Suomen Ladun lehdessä. Ja jos kuva jostain syystä vaikuttaa tutulta, olet saattanut katsella sitä aikanaan myös kansalaistaidon kirjassa, johon se myös jostain syystä painettiin.
Muistelen tuota aikaa elämästäni ihan super onnelliseksi. Se oli sellaista liikunnallista, mutkatonta aikaa. Sellaista jotain toivon omien lastenikin kanssa kokevan.
Vaude, hieno saavutus päästä lehteen ja kirjaan!! Oikein reipas tyyli teillä =o)
VastaaPoistaHuippua! Edesmennyt karpaasikin oli Jalas-fani.
VastaaPoistaMeiltähän ei kukaan kysynyt, saako tuota kuvaa käyttää ja levittää eteenpäin...vaikka kai ne oikeudet on kuvaajalla, mutta olisi se ollut ihan kohteliasta silti...
VastaaPoistaÄitihän oli aika "katkera" tosta kuvatekstistä!! :D :D :D
H
Ihana kuva ! Mekin hiihdettiin lapsuudessa - mutta vaan koska oli pakko :P semmoseen korttiin piti kerätä kilometrejä koulun liikuntatuntia varten.
VastaaPoistaOn toi kyllä kiva kuva. Sellainen hyvä ajankuva meistä ja meidän perheestä.
VastaaPoistaSitten tulivatkin hevoset, ja pilasivat kaiken...siitä ehkä joskus tuonnempana lisää.
Ehkä se, että sai aina hiihtää vapaaehtoisesti, on pitänyt homman mielekkäänä aikuisikään asti.
Ei siis ole jäänyt liiksatuntitraumoja tmv.
Voi kun löytäis kirpparilta tuollaisen pipon! Ylläksellä tuli yksi vanhempi herra tuollainen pipo päässä vastaan, ja melkein aloin hieroa vaihtokauppoja...
T
1987... Oi niitä aikoja! Loistava kuva!
VastaaPoistaTerve
VastaaPoistaKomeita hiihtomuistoja ! ja nostalgisia pipoja. ne muuten ovat perinteisiä ja nyt kovin suosittuja ja haluttuja suksitehdas JÄRVISEN hiihtopipoja.
terveisin
hiihtoniilo