Puntari: Sota-ajan naiset

En voi koskaan itkemättä lukea mieheni isoisän sotamuistoja, joita on kerätty mustaan albumiin meidän jälkipolvien luettavaksi.
Sotamuistot alkavat siitä, kun kuhmalahtelaiset miehet on kutsuttu ylimääräisiin harjoituksiin, joita varten miehet kootaan ensin Suojan talolle. Ilmassa leijuu tieto, että ihan pelkkä ylimääräinen harjoitus ei ole kyseessä, mutta ei sitä kukaan ääneen sano.
Sakarin isoisä kuvailee lähes runollisesti, miltä tuntuu kävellä kohti Suojaa ja nähdä oman, juuri valmistuneen kotitalon jäävän kauemmas ja kauemmas selän taakse. Kotitaloon jäävät myös vaimo ja lapset. Hevonen talosta on haettu vähän aikaisemmin.

Itsenäisyyspäivänä, ja monesti muulloinkin, ajattelen millaista elämä on ollut tässä talossa vuosikymmeniä sitten. Ja se saa mielen nöyräksi. Ajattelen, millaisia tunteita sota-ajan naiset ovat tunteneet katsellessaan loittonevaa miehensä selkää ja jäädessään yksi lasten, karjan ja maatalon kanssa. Miten on pärjätty, kun aamuvarhaisella Suomen kovimpana pakkastalvena on täytynyt nousta navetalle, kantaa puut, tehdä tulet, lämmittää vedet, lypsää lehmät. Talossa on odottanut kaksi nälkäistä ruokittavaa suuta, lehmien jälkeen on hoidettu heidät, keitelty samalla puuhellalla puurot ja perunat, kuin minä nyt. Millaisilla mielillä on odotettu joulua, kun mies on ollut poissa ja sieltä jostain kantautuu naapuritaloihin suru-uutisia. Odotellessa omaa rakasta miestä, luodessa lapsiin huoletonta ja kepeää ilmapiiriä uskotellen, että kaikki on hyvin. On vaadittu äärimmäistä rohkeutta, sisua ja uskoa elämään.

Silloin, kun huollettavani oli vauva ja puolitoistavuotias ja välillä väsymys painoi ankarasti kuuppaa, loin itselleni "sota-ajan naiset"-mielikuvaharjoituksen. Ajattelin, että vaikka tässä itku meinaa puskea pintaan ja silmäluomi lumpsua väkisin kiinni, niin kyllä me nykyajan naiset pääsemme luvattoman helpolla. Meillä on hei juokseva lämmin vesi! Valmiiksi halkaistuja ruisleipäpaloja! Keraaminen sähköllä lämpiävä liesitaso! Kaupasta valmiina paketissa ostettavaa sianlihaa! Pesukone joka pesee pennuille puhtaita vaatteita! Vara haaveilla merkkiveskojen perään!

Ja ennen kaikkea olin silloin ja olen nytkin ihan äärettömän kiitollinen siitä, että oman miehen ei tarvitse kulkea samaa tietä Suojalle, kuin isoisänsä silloin. Etten minä jää tänne näiden lasten kanssa seisomaan rappusille heiluttamaan sen perään, jota kaikkein eniten rakastaa.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!