Maitolaiturin Kyllikit

Maitolaiturin Kyllikit

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Puntari: Pivot cup - siperia opettaa



Huikea kisaviikonloppu alkoi eilen Kaukkalan ympärijuoksulla Aitoossa (raporttia tulossa...) ja päättyi tänään Salossa järjestettyyn enduro-maastopyöräilyn Pivot-cupiin! Hengissä ollaan, nippa nappa ja niukin naukin.

Saloon startattiin aamulla seiskalta. Keli oli komea ja kalusto kunnossa. Jännitys kutkutti mukavasti mahassa, olihan tää eka kerta, kun osallistuin tämän tyylin maastopyöräilyhäppeninkeihin (Korsossa oltiin joskus Saken kuskina Hannan kanssa, mutta häivyttiin kisapaikalta heti Ikeaan ja Jumboon).
Mulla ei ollut oikein mitään käsitystä koko endurohässäkästä. Ainoa tuttu asia oli suunnistuskeikoilla käytössä oleva emit-leimasin, jonka osaan kyllä vaikka unissanikin tunkea siihen leimauskoneeseen.

Kisakeskuksena toimi retrohenkinen koulu Märynummella. Ilmoittautuminen sujui nopeasti ja naisia oli lähtölistalla vain kaksi. Palkintopallisija oli siis jo siinä vaiheessa käsin kosketeltavissa. Mutta ei kannattais nuolaista ennen kuin tipahtaa...

Kevyen lämmittelyn jälkeen oma vuoro lähteä metsikköön koitti puolen päivän tienoilla. Poljin ekalle EK:lle mukavan pyöräilijäpoitsun kanssa ja sain hyviä vinkkejä ajolinjoista. Eka pätkä olikin rennohko aloitussetti. Loppupäässä piti ylittää 3 puunrunkoa, joista 2 ekaa siltarakennelmaa hyväksi käyttäen. Sujui kuin tanssi. Mutta sitten se viimeinen ei mennytkään ihan niin tyylipuhtaasti vaan otin ensikosketuksen varsinaissuomalaiseen maatyyppiin ja tunsin, että oikea reisi sai jonkinasteisen kolauksen. No, siihen ei jääty tuleen makaamaan vaan lähdettiin kohti pätkän maalileimausta.
Kakkospätkä meni ilman suurempia ongelmia. Ajattelin polleasti, että tää on mun laji!
Kunnes kolmos-EK:lla tapahtui jotain. En vieläkään tiedä mitä, paitsi sen, että maa katosi pyörän alta yhtäkkiä ja yllättäen ja vedin nurin pää edellä pöpelikköön (olin siinä uskossa, että tällaisista kohdista olisi reitillä joku ennakkovaroitus, mutta ilmeisesti vain laskeutumisköyttä ja valjaita vaativat paikat merkitään?!). Keräisin itseni ja kalustoni dropin alta pois, ettei perässä tuleva vauhdikas junioriosasto laske päälle ja pian sieltä suhahtikin joku jamppa ohi ja kysyi, kävikö pahasti.
Peukkua ylös, että eihän tässä mitään. Paikalle saapui pian myös kaksi katsomassa ollutta teinipoikaa jotka kyselivät oikein sympaattisesti vointiani. Pää oli siinä vaiheessa aika sekaisin, mutta yritin antaa järkeviä vastauksia, ettei matka vaan keskeydy siihen. Kun lähdin siitä hetken huilailun jälkeen polkemaan etiäpäin, kysyivät pojat vielä perään, että mikäs kuukausi se mahtoi olla meneillään. Vastasin ihan heittämällä, että toukokuu. Ihan kartalla siis!

Nelos-EK:lle mentiin vapputunnelmaisen caravanalueen läpi ja hetken jo mietin, jäisinkö pitämään kisastudiota siihen. Lopulta urheilu vei voiton ja jatkoin retkeäni. Nelospätkä oli oikeinkin kiva, tosin kaatumisen seurauksena henkinen käsijarru meni aika vahvasti päälle, ja riskinottokyky laski nollaan, ellei jopa miinukselle.Vitosen rämmin jotenkin maaliin, ja vielä lopuksi päästiin takaisin "tutuille" 2. ja 3. pätkille. Kakkosen uskalsin vielä ajaa omasta mielestäni ihan siedettävästi mutta kolmosella tuli kyllä jalkauduttua ennen pahinta kivikkorytyytystä. Tässä on kuitenkin vielä kautta jäljellä, joten pääasia oli päästä ehjänä maaliin!

Vasta maalissa hetken aikaa hengailtuani tajusin, että pää taisi siinä kaatumisessa jonkun verran kolahtaa. Juttelin miehelle samoja asioita muutamaan kertaan ja olo oli muutenkin vähän sekava (se nyt ei toisaalta ole yhtään uutta mulle...). Mietin kotimatkalla, että mitäköhän mun tuli siellä erikoiskokeiden aluissa ja lopuissa touhuttua. Että sori vaan kaikille toimitsijoille, jos ehdottelin treffejä tai paljastelin itseäni!!!

Kaikesta huolimatta tykkäsin päivästä paljon ja kisaformaattikin oli hyvä. Järjestelyt toimivat. Palkinto (huom! eka palkintopallisijoitus meitsin pyöräilyhistoriassa!) komea ja arpajaiset kutkuttavan jännittävät.
Tykkäisin ajaa tällaisella tyylillä enemmänkin kisoja, mutta erikoiskokeet saisivat näillä pyöränkäsittelytaidolla olla vähän kesympiä.
Tästä pyöräilykausi jatkuu leppoisissa fiiliksissä. Eikun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

16 kommenttia:

  1. Mä olin melkein jopa vähän huolissani että lähdit sinne ilman mua. Mä olisin kuitenkin ajanut sun perässäsi se ensiapulaukku mukana ja kakstoistakanavainen EKG tarakalla. Ensi kerralla lähden mukaan ellet lupaa ajaa vähän tolkummalla meiningillä!!!! Ai niin, vauhti korjaa virheet...? ;)

    H

    VastaaPoista
  2. Tyhjiöpatja ja rankalauta kans messiin. Vai tilataanko suosiolla Medi-Heli päivystämään siihen mun yläpuolelle?

    T

    VastaaPoista
  3. Hyvä, ettei käynyt pahemmin. Ensi kerralla suosittelen rataan tutustumista ennen kilpailua, niin voi rauhallisella vauhdilla ajella sen läpi ja yrittää pistää reitin muistiin, tai ainakin pahimmat kohdat :)

    Kyseiseen kohtaan oli alun perin tarkoitus laittaa varoituskyltti (kolme nuolta alaspäin), mutta valitettavasti emme saaneet lauantaina kuin yhden kyltin käyttöömme ja laitoimme sen sinne ennen kivikkoa olevaan droppiin. Pahoittelut meidän puolestamme...

    Mutta hatunnosto sisukkuudesta, että taistelit maaliin asti!

    T: Ville - se porukan rastapää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rataan tutustuminen - yliarvostettua ;)

      Suunnitelmissa oli ajella reitti läpi rennosti, mutta kisatilanne tuo aina vähän lisäpuristusta ja omat taidot tulee ehkä yliarvioitua? Siihen kun yhdistetään puhdas arviointivirhe, niin soppa on valmis...

      Järjestelyt olivat kaikilta osin oikein hyvät ja porukka, joka oli reitillä hommissa äärimmäisen mukavaa ja kannustavaa. Ensikertalaisena ei tuntenut olevansa jaloissa, vaan erittäin tervetullut. Kiitos teille!

      T

      Poista
  4. No ei se Medi-Helikään liioittelun puolelle menisi...onkohan niissä kahta potilaspaikkaa? Rankalautaa ja tyhjiöpatjaa varten tarvitaan jo sitten peräkärry, mutta teiltähän sellainen löytyy, maasto-ominaisuuksilla!?
    Ja Rastapää-Ville, olisiko sulla mitään muita hyviä vinkkejä mun siskolleni noita kisoja varten? Se nimittäin tuolla oman ruutunsa äärellä tavaa ihmeissään tota kohtaa "suosittelen rataan tutustumista ennen kilpailua..." ja raapii sitä tärähtänyttä päätään; mitä, voiko rataa käydä tarkastelemassa ennakkoonkin....?
    Seuraaviin kisoihin me otetaan Tiinan kanssa nippu omia kylttejä mukaan ja laitellaan niitä tutustumiskiekalla sinne reitin varteen! Ja tietenkin sellaisilla symboleilla ettei kukaan muu niitä ymmärrä! :D

    H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidankin heti tänään alkaa nikkaroida tuolla navetassa niitä kylttejä, ideahan on loistava!
      T

      Poista
    2. Näissä enduro-kilpailuissa on siis yleisenä käytäntönä, että kilpailua edeltävän viikon lauantaina tai sunnuntaina on järjestäjätahon puolesta ohjattu reittitutustuminen. Ja kilpailua edeltävänä päivänä suuri osa porukasta tutustuu reittiin, kun silloin vedetään/on vedetty kaikki merkinnät reiteille. Kannattaa paneutua kisaohjeisiin ajoissa, sieltä löytyy yllättävän paljon hyödyllistä infoa ;)

      T: Ville

      Poista
    3. Joo, kyllä nää oli tiedossa, hyvät ohjeet oli netissä tapahtumasta.
      Mutta kotiäidin kiireinen elämä (= Me Naisten lueskelu ja kahvin hörppiminen) rajoittaa harrastusaikaa, joten täytyi lähteä soitellen ja sokkona sotaan, kun tuota välimatkaakin oli pelipaikoille sen verran täältä meiltä.
      Ens kerralla sitten... :)
      T

      Poista
  5. Onnittelut hienosta suorituksesta!! Noi kaatumiset on tosi harmittava juttu. Itse olen aika mammari menemään liian kovaa ja nyt sen hiihtoladulla kaadutun olkapäähässäkän vuoksi musta on tainnu tulla ihan nynny. Mun täytyykin varmaan vaan pyrkiä nauttimaan liikunnasta ja unohtaa loppuajat ja sijoitukset. Vielä kerran onnea EKASTA palkinnosta =o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos!

      Mulle on osunut nää vauhdikkaammat kaatumiset aina pyöräilykauden alkuun. Ehkä se on johtanut siihen, että vauhti on hidastunut loppukaudeksi omalle taitotasolle sopivaksi. Mikä on tietysti ihan hyvä juttu, koska olis tosi tylsää olla sairasosastolla koko kesä, kun liikuntakelit on parhaimmillaan.
      Toivottavasti sun olkapää on jo kuosissa, ettei jää ainakaan Tahko väliin :)
      T

      Poista
  6. Jotain olis pitänyt rikkua, niin sitten vasta olis ollut vauhti kohdillaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt ei hajonnu ees pyörä. Säälittävää räpeltämistä. Ens kerralla potkin ennen maalia edes vanteet soikeaksi, niin näyttää uskottavammalta!

      Poista
  7. Oli kyllä päivän näyttävin OTB

    Terveisin teinipoika(26v) joka kyseli vointiasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et sää nyt niin vanha voinut olla, 16 korkeintaan! Kun mäkin olen vasta 23 ;)

      Oli siinä sen verran planeetat epäjärjestyksessä, että olisin voinut sekoittaa teidät vaikka joulupukkiin...
      Kiitos huolenpidosta, joka tapauksessa!

      Poista
  8. Hei tää on vahvaa argumentointia asiasta.... Tässähän syttyy setänenkin näihin karkeloihin. Toivottavasti Maitolailliturin Kyllikit nähdään jatkossakin vastaavissa tapahtumissa.

    T.jouko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokioinen (elokuussa) on jo merkattu kalenteriin. Siihen mennessä nää mustelmatkin on jo saattanu parantua... :)

      Lähtöviivalla nähdään!

      Poista