Halkomäki : Jumalaista raparperihilloa ja kutisevia paukamia pakaroissa

(Otsikon ei ole tarkoitus johtaa harhaan, pakaroissa ei ollut hilloa, vain paukamia...)

Raparperiahan pukkaa nyt joka tuutista, ja joka tuuttiin sitä pitäisi laittaakin, mikäli aikoo koko sadon hyödyntää. Melko pian iskee kuitenkin yliannostuksen vaara. Pidä välikautta raparperin mussutuksesta ja säilö osa sadosta talteen, sillä nyt on aika tehdä ihan parasta kääretorttu- ja täytekakkutäytehilloa, lettuhilloa ja "ihan minkä vaan kanssa poskettoman hyvää" -herkkua. Nimittäin raparperi-banaanihilloa. Tai toisin päin. Mukavinta tässä on se, että hilloa voi tehdä pienehköjäkin satseja kerralla, ilman jokasyksyistä nyt hillotaan kolme viikkoa putkeen -meininkiä. Tätä ei siis tarvitse tehdä rysäyksellä 258:aa purkkia kummeille, naapureille ja vakituisille koiranulkoiluttajille jaettavaksi. Tosin he kyllä tätä pyytävät, mikäli kerran saavat maistaa... Ja tässä tulee ohje:

Banaani-raparperihillo

2 kg raparperia

1 kg sokeria

5-6 banaania

- laita sokeri ja raparperipalat kattilaan kerroksittain ja anna mehustua vuorokausi

- keitä 20 minuuttia

- lisää kuumaan hillokkeeseen 5-6 haarukalla survottua  banaania

- jäähdytä ja tölkitä / pakasta

Meikäläisen raparperijuurakossa oli ollut sen päiväiset myyräpirstingit viime talvena, että koko puska heitti henkensä kerrasta. Muutama muhkea keko sen entisillä asuinsijoilla paljasti tihutöiden tekijät. Täytyypi syksyllä istutella uusi puska, siihen asti käyn naapurissa varkaissa.

Juhannuspionin muhkeat nuput omenapuun alla. Himmeän vihreä lehtien väri on ihana!

Eilinen oli oikein antoisa puutarhapäivä, oikeastaan ensimmäinen sellainen koko kevään/alkukesän aikana. Tein kaikki kuukauden myöhässä olleet kylvö- ja istutushommat, suu messingillä kitkin koiranputket ja keltanot, siistin ja istutin sitä sun tätä, lannoitin ja lopulta viideltä iltapäivällä luovutin. Oli pakko. Harmaan hyttyspilven keskeltä ei nähnyt yhtään mitään, ja kädet sekä niska olivat kauheilla paukamilla. Sisällä huomasin, että myös pakaroiden alareunoihin oli ilmestynyt jotain kutisevaa "pikaselluliittia"...tietenkin, kun tuolla perssii pystyssä pyörii, niin mikä onkaan herkullisempi paikka hyttyselle iskeä piikkinsä kuin pingottunut ulkoiluhousun kangas pyöreän pakarakummun ympärillä. NAM! Noo, ilta meni siinä sitten takalistoa raapiessa... Kaija Koon Kuka keksi rakkauden on mun mielestä vielä pieni mysteeri siihen verrattuna, että kuka keksi noi hyttyset...kai linnuille olis kärpäsissäkin ihan tarpeeksi muonaa?  Voiskohan Radio Suomen Luontoilta vastata tähän?

Niin muuten. Jokakeväistä ja ihan turhaa roskaa ovat nuo kukkien ja taimien muoviruukut, niitä kertyy ihan tolkuttomasti. Ja vaikka kuinka yrittää kierrättää niin kaikkia ei saa millään menemään. Ruusutarhojen kesäbegoniaa sai nyt tuollaisissa harsopoteissa, mikä oli iloinen yllätys, näitä lisää!