Halkomäki : Pompsista vaan sitä ollaan naimisissa!

Sisareni muistikuvien mukaan otsikko on ollut takavuosina jonkun Kauniiden ja Rohkeiden jakson nimenä. 

Meille T:n kanssa se tuli ajankohtaiseksi perjantaina 13. toukokuuta. 

Ja lauantaina 14. toukokuuta. 

Sitten sunnuntaina, 15. päivä sen alkoi itsekin ymmärtää! 

Loppujen lopuksi itse tapahtuma onkin hyvin nopeasti ohi, ihan liian nopeasti. Yksi pompsahdus ja sitä ollaan aviopari! Niin maistraatissa kuin kirkossakin toivoin, ettei se kaunis hetki päättyisi koskaan.

Pienen tuokion ja juhlahetken taakse kätkeytyy usein kuitenkin pitkäaikainen suunnittelu, puurtaminen, hermojen kiristely ja monen palikan saattaminen oikealle paikalle. Toisilla se vie vuosia, toisilla kuukausia. Meillä sen voi laskea melkein viikoissa. Ei askartelua, tyllirusetteja, hääauton valintaa, ruokalistan suunnittelua, hääkakun maistiaisia, pukukarusellia, sukkanauhoja, rakennekynsiä tai hääkarkkeja. Silti, tai ehkä juuri siksi, vietimme ikimuistoisen ihanat kolme päivää häiden merkeissä. Hirmuisella tuurilla saimme hääkirkoksi ja illallispaikaksi juuri ne mitä halusimmekin, joskin kuukautta etuajassa. Finlaysonin kirkko ja Palatsi tarjosivat juhlavat ja tunnelmalliset puitteet pienelle porukalle. Neljänkymmenen hengen salonkiin mahtuivat juuri ne meille kaikkein läheisimmät ihmiset, jotka halusimmekin juhlistamaan tärkeää päivää. Kirkossa avioliiton siunaamisen hoiti oman kunnan kirkkoherra ja molempien siskot osallistuivat tilaisuuteen lukemalla valitsemamme tekstit. Musiikkina kuultiin oma lempikappaleeni kahden nuoren miehen esittämänä.  Kirkon portailla ei heitetty riisiä vaan skoolattiin kuohuvalla. Siitä siirryttiin kävellen Palatsiin illallisille, joille oli varattu noin neljä tuntia aikaa. Ruoka oli hyvää, kakku suorastaan suussa sulavaa! Illan aikana kuultiin monta kaunista puheenvuoroa, hyviä vinkkejä tuleville avioliittovuosille sekä romanttista runoutta. Ei leikitty Jerusalemin suutaria eikä Tuttua Juttua. Ei luovutettu polttarikansioita tai ryöstelty morsianta. Nautittiin hyvästä ruuasta, juomasta ja seurasta ilman kiirettä minnekään. Ilta jatkui vielä pikkutunneille Hotelli Tammerin tunnelmallisessa Vihtorin kirjastossa, kuohuviiniä kului ja konjakki teki kauppansa. Kaikkein urheimmat, kaaso ja bestman mukaan lukien, jatkoivat siitä vielä Ilveksen yökerhoon. HUH!
Romanttiseen hääyöhön kuuluivat shamppanja ja mansikat sekä yölliset lihaskrampit pohkeissa, joiden ansiosta unet jäivät pariin tuntiin. Aamu alkoi niin aikaisin, että ehdimme nauttia jopa kaksi aamiaista, huonepalvelun tekemän sekä myöhemmin normi hotelliaamiaisen kaason ja bestmanin seurassa. Kahvikupin ääressä oli mukava kerrata päivien fiiliksiä!
Näin jälkeenpäin voin todeta, että meidän osaltamme naimisiin meno oli kokonaisuudessaan välitön, tunnelmallinen ja meidän näköinen tapahtuma. Alkaen perjantain maistraatista, kuohuviinihetkestä ja illallisista ystävien kanssa. Sitten lauantain kampaajakäynnit, kirkot ja hääillalliset. Päättyen sunnuntain kiireettömään ja pitkään aamuun, raukean väsyneeseen päivään ja siihen pilviä hipovaan tunnelmaan, jossa leijumme vielä tälläkin hetkellä. Kaiken sen vuoksi kannatti pinnistellä asiat pikavauhdilla valmiiksi, kiristellä ihan hitusen hermoja muutaman kerran, motkottaa miehelle vähän hoitamattomista asioista ja vannoa, ettei ikinä enää toista kertaa!

Hyvät asiat harvoin tulevat ilmaiseksi. Meillä huippufiilikset saavutettiin silti minimistressillä ja keskittymällä olennaiseen. Suosittelen!