Halkomäki : Uusi kausi ja uudet stadionit!

Niin kuin olen useaan otteeseen todennut, hiihto on parasta mitä nainen voi tehdä sukset jalassa!

Meikäläinen korkkasi hiihtokauden tänään. Oikein luvallisesti, lääkärin määräyksestä. Vaikka kaikki kielletty on kivaa, ja vaikka hiukan karkailinkin jo luvattomasti hölkkälenkille, niin hiihdon kanssa olen malttanut odotella määräajan umpeutumista. Ihme kyllä!!! Tänään huomasin, että joskus on jopa ihan hyvä uskoa niitä lääkäreitä, vaikka eihän ne koskaan mistään mitään tiedä...
Miten se onkaan aina niin vaikeaa saada hiihtokaudesta pää auki...kaikki tavarat pitää etsiä ja tsekata varusteiden kunto, haalia paketti kasaan.Yhtä sieltä, toista täältä. Tänään lähdin liikkeelle siitä tosiasiasta, etten tiennyt edes missä mun sukset oli! No, ne löytyi liiteristä ja pitkällisten etsintöjen jälkeen monotkin löytyivät juuri sieltä mistä niiden pitikin löytyä. Puusilmä, minkäs teet! Urheilukerrasto, hiihtoasu, pipo, hanskat, säärystimet ja lasit löytyivätkin helposti. Tosin mun ohuemmat hiihtohousut on edelleen kadoksissa, nyt vedin jalkaani hiukan lämpöisemmät versiot, mutta oletetaan vaikka sitten että sen vanukerroksen alla rasva palaa tehokkaammin!? Sitten vaan Pikku-Kiiski naapurin pihaan koisimaan päiväunia ja isän voitelemat sukset jalkaan. Suuntasin kohti kotisuon stadionia tarkoituksena vetää erittäin kevyt tunnusteleva puolituntinen. Ja sellainen siitä tulikin. En ole aikaisemmin ollutkaan kotisuon stadionin laduilla, kokemus oli oikein miellyttävä ja latuprofiili sopi tähän tarkoitukseen hienosti. Lenkki on pidempi kuin Aitoon virallisella stadionilla jota parhaimmillaan jyystin ympäri 40 kierrosta yhdellä kertaa. Rauhallista vauhtia tasaisella lykkiessä meni hienosti, mutta hiukankin kovempi vauhti tai loivaa ylämäkeä niin johan rupesi alavatsaa kiristämään. Haava peijooni se siellä ilmoitteli itsestään. Lenkin jälkeen tuntui melkoista kirvelyä ja poltetta jossain tuolla sisuskalujen syövereissä, mutta se meni onneksi nopeasti ohi. Fiilis oli upea, auringonpaistetta ja pikku pakkanen oli mitä loistavin keli avata hiihtokausi. Nyt pitää vaan pikkuhiljaa totutella tähänkin liikuntamuotoon ja varoa lipsuvia suksia. Onneksi kävin viime viikolla Timpan paikallinen voiteluvelho suksienvoitelukoulussa. Tarttis varmaan vaan hankkia niitä voiteitakin?

Varusteet ei meikäläisellä ole uudemmasta päästä, mutta aivan toimivat pelit. Peltosen sukset on öbaut seitsemän vuotta vanhat, samoin sauvat. Suksista irtosi viime talvena siteen yksi keltainen kumiosa, mutta ainakaan vielä se ei ole menoa haitannut. Monoilla on ikää ehkä kymmenisen vuotta. Hiihtopuku mulla on myös lenkkikäytössä talvella, Swixin setillä olen hikoillut jo sen viitisen vuotta ja Craftin topatumpi versio on saman ikäinen. Viime talvena investoin oikeaan hiihtopipoon ja laseihin, ja se kyllä kannatti. Tällä setillä siis mennään, ehkä keväällä voisi katsella alennusmyyntejä sitten sillä silmällä josko uusia monoja saisi hankittua.
Aitoossa on hirmu hyväkuntoiset ladut kun meillä niitä hoitaa mies joka todella hoitaa niitä. Kyllä täällä kelpaa hiihdellä. Vielä kun saataisiin muutama pidempi lenkki pururadan lisäksi käyttöön ja joku jäälatu, niin eihän sitä sitten kotona malttaisi ollakaan. Ja Sakulle oma ahkio niin se menisi kyydissä mukavasti.

Me vietellään Sakun kanssa tässä sinkkuviikkoa kun T on taas maailmalla. Syödään kalaa ja itämaisia ruokia oikein urakalla ja tehdään kaikkea hurjaa kun kontrolli on poissa. Näin mukavaa tiistaita on kiva jatkaa toivottavasti yhtä mukavalla keskiviikolla. Huomenna onkin ohjelmassa neuvolaa, akvarellimaalausta ja alkukankeudesta kärsiviä nivusia! Kolotukseen pitää valmistautua henkisesti, joten taidanpa haukata vielä palan täytekakkua ennen nukkumaan menoa. Terveelliset iltapalat kunniaan!