Eilen kun lapset menivät kerhoon, lähdin tsekkaamaan latuja meidän lähilatujen ulkopuolelle. Matka autolla Vehkajärvelle taittui jo kovassa pyryssä ja totuus laduista iski vasten kasvoja lähtöpisteen parkkipaikan kohdalla. Missään ei näkynyt minkäänlaista baanaa, vaan kaikki oli jo aikoja sitten tuiskuttanut umpeen.
Päivästä tuli olosuhdeharjoitus parhaimmalla mahdollisella tavalla. Olosuhteet olivat seuraavat:
Auto oli takapyöriään myöten ojassa ja hinausapu tulossa vasta tunnin päästä (älkää kysykö miten se auto sinne joutui...)
Ladut ummessa eikä latuverkostosta aikaisempaa kokemusta.
Tuuli n. 20 metriä sekunnissa kunnollisen lumipyryn kera.
Luovuttaako suomalainen nainen? Ei tietenkään. Hiihtopipo vähän syvemmälle päähän ja lasit tiukemmin nenälle. Nokka kohti tuulta ja tuiskua.
Olishan sitä voinut istua siellä ojassa olevassa autossa ja lepuutella itseään, mutta aika olisi voinut käydä pitkäksi. Siispä tosiaan pakottauduin ulos vallitsevasta säätyypistä huolimatta ja hiihdin itselleni parisataa metriä pitkän latu-uran, joka sivakoin edestakaisin. Puolitoista tuntia.
Ja totesin, että ihan sama se oli missä hiihtää, koska hiihtolaseista huolimatta pyry ja viima otti niin kovaa silmiin, että oli pakko hiihtää puolisokeana aina vastatuuleen. Että ei haitannut yhtään, vaikka maisemat eivät ympärillä vaihtuneet.
Sitä paitsi ihan samalla tavalla hiki tuli tässäkin ja nälkä ja hyvä olo kotona venyttelyn ja syömisen jälkeen.
Ja autokin saatiin lopulta ojasta ylös ehjänä.
Kolme viikkoa kestänyt flunssailu tuntuu olevan takana ja viikonloppuna tuli osallistuttua kahvakuulailun peruskurssille. Nyt ei tartte juutuubista kaivaa niitä videoita, kun on muutama perusliike hallussa. Tänään olisi tarkoitus kuulailla lisää paikallisella liikuntasalilla.
Kaikki osallistumiset talven massahiihtotapahtumiin olen autuaasti hylännyt (paitsi Kyllikkien virallista Jullin Baari -hiihtoa Äkäslompolossa viikolla 10!). Mikä on ihan hyväkin juttu, kun on tullut oltua niin kipeänä niin pitkään. Nyt keskitytään vaan kuntoiluun hyvällä fiiliksellä.
Tehdään niitä tuloksia sitten kesällä...joo joo!
Lopuksi vielä pari fotoa siitä, mitä meillä nautitaan liikuntasuorituksen jälkeen. Tällä kertaa tehosekottimeen meni puoli purkkia rahkaa, loraus piimää ja luomumaitoa, yksi banaani ja mustikoita.
Kyllä meinaan maistuu. Lapsillekin!
Sisukas mimmi, ei voi muuta sanoa! Rispektii =o)
VastaaPoistaMies sanoi, että täytyy kyllä todella tykätä hiihdosta, että viitsii tuollaista tehdä. Tai sitten auton olla ojassa.
PoistaNiinpä! (jos se auto olis ollut liikuntakykyinen, niin olisin kyllä painanut kaasua ja tullut saman tien latu+keliolosuhteen todettuani kotisohvalle kutomaan sukkaa!)
Tänään olikin tosi kiva hiihtokeli, kun pääsi ihan moottorikelkalla avatulle urallekin suihkimaan!
T
Hienoa, että et luovuttanut! Sisua löytyy. Meillä oli myös tilanne lähellä, että olisi pitänyt soittaa hinaus. Meillä oli talvella todella paljon lunta, joten auto jäi jumiin. Pienellä kaivamisella ja avustamisella sen kuitenkin sai lopulta taas liikkeelle. https://www.hinauskarihartikainen.fi/toimialueet/oulun-seutu
VastaaPoista