Edes Doctor Phil ei ole keksinyt tätä vielä!Nimittäin yksi ihanimpia asioita talvessa ovat nuo lintulautojemme siivekkäät ja söpöt ystävät: tiaiset. Meidän keittiön ikkunasta näkyy yleensä aamupäivän aikana ainakin talitiaisia, sinitiaisia, kuusitiaisia ja hömötiaisia. Joskus paikalle pelmahtaa parvi pyrstötiaisiakin, noita koomisia tiaismaailman pikku varsipalleroisia. Näyttävät ihan tikkareilta!
Tuossa naapurissa äidin ja isän lintulauta on kokoluokkaa MEGA. Se nielee viikossa varmaan kuution auringonkukansiemeniä. Jo kouluaikoina mulla oli tapana viikonloppuisin täyttää lautaa ja tarkkailla samalla lintuja. Kun lauta oli täynnä jäin siihen muutaman metrin päähän seisomaan hiljaa paikalleni. Ei mennyt kuin hetki ja linnut palasivat yksi toisensa jälkeen takaisin syömispuuhiin. Paitsi että sitä siementen hakua ja aukomista oli hauska seurailla, niin vielä mukavampaa oli kuunnella niiden keskinäistä jutustelua. Rohkeimmat tintit tulivat ihan viereen kuusen oksalle vinksuttamaan, kallistelemaan päätään ja ihmettelemään punapukuista vierasta. Erityisesti hömötiaiset kuuluivat näihin uteliaisiin ja rohkeisiin kavereihin.
Tällä viikolla päivittäisenä ohjelmanumerona on ollut puiden raahaaminen sisätiloihin. Mun reitti kottikärryjen kanssa kulkee ihan lintulaudan ohi. Eilen pysähdyin siihen kuuntelemaan tiaisten juttelua. En ole tehnyt sitä piiiiiitkääään aikaan. Voi miten ihanaa...olin jo melkein unohtanut!
Sellaisena päivänä kun on oikein raskas mieli, eikä pääkoppa jaksa ottaa vastaan puhetta tai musiikkia rentoutuakseen, niin kokeileskin tätä luonnon omaa "terapiaa". Voin vaikka vannoa, että kun tiaisten kirkkaan hento tii-tii leikkaa pehmeästi ja kuulaana ilmaa, koskettaa se mielen sisintä merkillisellä tavalla. Sen kevyempää ja rauhoittavampaa hentoista ääntä saa hakea. Se on toiveikas, suloinen ja iloinen konsertti. Eikä maksa mitään. Pienten vikkelästi pyörivien ja toimeliaiden tiaisten keskellä ei voi olla kauaa raskain mielin! Kantapäät kevenevät kuin itsestään! Kun konserttiin yhdistetään vielä upea auringonpaiste, meinaa ihmislapsi pakahtua siihen ihanuuteen!
Meidän tiaiset eivät pelkää mitään. Likat saa meluta ja koluta niin paljon kuin haluavat lumikasalla lintulaudan vieressä ja tintit hakevat ihan tyynenä siemeniä silti.
VastaaPoistaMun suosikkeja on Hömöt, nuo suikkapäiset pikku pallerot!