Puntari: Kuumeista pukemista

Meillä on Saima ollut ihan tolkku pois. Yleensä sataprosenttisella teholla liikkuva mylly on simahtanut. Moottori keittää kuin Polossa konsanaan, eli kuumetta oli aamulla melkein 39. Ihmeellistä nähdä lapsensa vaan makoilevan ja nukahtelevan ja kaipaavan hellyyttä. Ei puhettakaan siitä punaposkisesta ikiliikkuja-Saimasta, joka tyttö on terveenä.

Piti sitten peruuttaa hoitolasten tuleminen tänne. Olin oikein odottanut taas työpäivää, aika kun kulkee silloin mukavan vauhdikkaasti kun puuhailee hoitolasten ja omien kanssa.
Nyt tuntui heti aamupäivällä, että päivä kestää ikuisuuden. Onneksi sentään pellettikattila meni häiriöön, joten sain vähän säpinää elämään.

Joskus ennen joulua tuskailin yhdelle tutulleni, etten osaa ommella Barbien vaatteita. Ei mennyt kuin muutama päivä kun sain eteeni loistoteoksen, jonka avulla saa ommeltua Barbielle kaiken pikkuhousuista jumppahaalariin.
Tänään kaivettiin sitten kaikki jämäkankaat kaapista ja kannettiin ompelukone yläkerran Strömsö-pajasta tänne alakertaan ja alettiin suunnitella. Ohuesta fleecestä syntyi pari hametta, housuja ja pusero ja resorineuleesta toppi. Just niihin mun taidot riittää, hääpuvut ja turkit jätetään suosiolla mummun ommeltaviksi.

Kaavojen ansiosta vaatteitten ompelu on aika paljon helpompaa kuin omasta päästä vetäistyt sketsit. Tällä kertaa ei menny edes yhtään hermo ompelutöiden parissa. Vaikka en todellakaan oo koskaan ollut mikään synnynnäinen kotiompelijatar.
Lähestyvien Lontoon olympialaisten vuoksi huomio kiinnittyi kirjassa vielä yhteen melkoisen reteeseen vetimeen. Maire ja Saima on sitä mieltä, että heidän Keninsä pitää ehdottomasti saada keltaiset kisaverkkarit. No onhan ne mageet!