Puntari: Survivors

Potkukelkka - maailman paras keksintö. Ei hyydy edes pakkasella!

Terveisiä täältä Puntarin omasta Survivors-seikkailusarjasta!
Sen verran alkaa olla ääriolosuhteet, että odotan koska kuvaustiimi ja joku amerikkalainen juontaja pelmahtavat paikalle ikuistamaan todellistakin todellisempaa realityä.

Yleensähän kun mies on pois talosta, ilmestyy kaikkia pieniä ongelmia.
Pellettikattila lakkaa toimimasta. Siellä sitten, toinen käsi kyynärpäätä myöten polttimen sisuksissa ja toisella käsivarrella parin kuukauden ikäinen vauva, teet korjaushommia (kolmannessa kädessä pitäisi sitä käyttöohjekirjaa, jos sellainen vaan olisi, siis sekä se käsi että ohjekirja)
Vielä ei ole pelletti mennyt epäkuntoon (vielä ehtii, sunnuntaihin on monta pitkää tuntia), mutta tällä kertaa erikoisia tilanteita on aiheuttanut Das Auto.
Jos käytössä olisikin oma rakas Poloni, tietäisin heti, miten toimia (tai ainakin melkein heti). Mutta nyt kun huristelen tuolla meidän pakettiautolla, niin sen suhteen mekaanikkotaitoni ovat rajalliset.
Maanantaina kerhoreissu tyssäsi heti kotipihassa jarrujen jäätymiseen. Mittaritaulussa vilkkuivat kaikki mahdolliset ABS, ESP, HIV, NMT ja SMP valot. Kurvasin auton takaisin pihaan ja sain kerhokyydin mukuloille Hannalta.
Kyllä ne jarrut siitä sitten notkistuivat, kun naisporukalla sitä vähän kengittiin tuossa pihassa, joten viikko jatkui suotuisissa merkeissä.
Kunnes eilen. Olin saanut neljä lasta puettua suhteellisen moneen vaatekerrokseen kerhoreissua varten ja pakattua ne auton takapenkille. Vain todetakseni, että auto ei käynnisty. Akku tyhjä.
Meillä ei ole sellaista näppärää laturia, jolla saisi auton käyntiin. Ja jos olisi, niin sen löytämiseen tarvittaisiin yliluonnollisia kykyjä, koska piharakennuksemme ovat - lievästi sanoen - jokseenkin epäjärjestyksessä.
Siispä lapset pois autosta ja takaisin sisälle. Soitto isukille Aitooseen, että saanko huomenna siviiliapua, tai ainakin auton lainaan, että pääsen lääkäriin.
Isä vaikutti vähän innottomalta tulemaan tänne, joten päätin, että tällaisesta tilanteesta selvitään ilman ulkopuolistakin apua. Tai ainakin melkein.
Soitto Skypellä Japaniin selvensi tilannetta sen verran, että Transussa on joku sisäinen laturi. Että auto vaan piuhan päähän, niin johan alkaa akkukin heräillä. Vaan kun ei ollut sitä piuhaa. Ei niissä siisteissä ulkorakennuksissakaan.
Onneksi meillä on maailman parhaat naapurit. Ihmiset, joiden puoleen uskaltaa ja voi kääntyä, tarvitsi sitten ihan mitä tahansa (niillä on kaikkea kaivureista lähtien!). Tietysti Vesalta ja Anitalta löytyi juuri meidän auton pistokkeeseen sopiva lämppärijohto. Jatkojohto navetan seinässä olevasta pistorasiasta, auto piuhan päähän ja vielä lopuksi vepasto päälle.
Ja juna kulkee taas!

Näissä tunnelmissa kohti viikonloppua!

Talvi on ihmisen parasta aikaa!