Halkomäki : Pakkomielteenä pitkät kalsarit?

"Mit-kä NOI on?"
Kysymyksen esitti takavuosina ystäväni Elina. Olimme Mirvan kanssa saaneet kingettyä itsemme pieneen rivitaloasunnon saunaan ja nostaneet kinttumme rehvakkasti kaiteelle.
Vastaus oli: "SÄÄRIKARVAT".
Elettiin kai vielä sitä aikaa, kun kunnolliset lämpökerrastot olivat vain kaukainen haave. Me näppärät maalaisemännät ymmärsimme jättää Gilletten Venukset rauhaan kun syksyn purevat viimat tekivät tuloaan. Vähäinenkin lisävilla tuli tarpeeseen Maisen lenkkiä kiertäessä!
Elina oli ilmeisen järkyttynyt näkemästään, ja täytyy myöntää että mustanpuhuva pöheikkö oli kyllä melkoinen. Sen verran taisimme mekin Mirvan kanssa järkyttyä Elinan reaktiosta, että varasimme ajan vahaukseen pikimmiten.

Rakkaat kalsarit ja läpystä vaihto kesäurheiluvaatteisiin!

Nykyään sentään omistan kolmet pitkät kalsarit, joten säärikarvoissa ei tarvitse säästellä. Yhdet merinovillaiset ja ihanan lämpöiset kylmemmille keleille, sitten on yhdet jo varsin virttyneet Rukan urheilukerraston housut keskikylmissä keleissä tapahtuvaan liikuntaan, ja kevyimpänä vaihtoehtona Craftin todella ohuet pitkikset. Ne on hyvät esimerkiksi Lapin vaellusreissuilla viileinä iltoina ja yöaikaan. Ongelmaksi tässä on muodostunut vain se, etten näin keväällä osaa millään luopua pitkien kalsareitten käytöstä. Vielä viime viikollakin kun hilpaisin iltahölkälle yhdeksän aikaan, tempaisin Rukan pöksyt tuulipuvun housujen alle. Ajatus viileästä tekokuitukankaasta lämmintä reittä vasten suorastaan puistatti. Metsän rajan saavuttaessani hykertelin jälleen kerran tyytyväisenä varmaa valintaani, jalat pysyivät niiiin lämpiminä. Ihmeellistä tässä on se, että syksyllä saa tulla hyvinkin kylmät ilmat ennen kuin laitan pitkät kalsarit lenkille. Miten ihmeessä muka tarvitsen niitä keväällä +12c lämpötiloissa? En ymmärrä. Olen yrittänyt vain hyväksyä sen jonkinlaiseksi pakkomielteeksi?   

Pitäisi ehkä perustaa joku vertaistukiryhmä...vai olenkohan ainoa addikti tällä planeetalla...?
Tällaiselle pakkomielteelle on kai vastakohtana ystäväni J-P, Pohjois-Suomen kovin jätkä. Hän ei käytä pitkiä kalsareita koskaan. Ei vaikka Rovaniemellä oli opiskeluaikoina 48c pakkasta!

Tänään kävin menettämässä iltarastineitsyyteni Aivujärven maastossa, siinä Niitty-Seppälän Kesätorin takana. Lämmintä oli liki 20c ja ilokseni huomasin, että ensimmäistä kertaa pitkät kalsarit eivät edes häivähtäneet mielessä lenkkivaatteita pukiessa. Kuuma tuli.  Pitää kai oikeasti yrittää sopeutua siihen, että kohta on kesä!!!
On se niin vaikea... :D